Till innehållet | Bläddra bland initiativ | Hjälp | Skriv ut

Turvapaikanhakijoiden oikeusturva varmistettava.

6.4.2018

4 100 stödförklaringar, varav 337 via andra kanaler

Stödförklaringar som samlats in genom tjänsten 3 763

Grafen visar endast de stödförklaringar som har samlats in på Medborgarinitiativ.fi. Grafen uppdateras vid dygnsskiftet.
Du kan bädda in grafen på din webbplats här

Du måste identifiera dig för att kunna understöda initiativet. Efter att du har identifierat dig kan du även understöda andra initiativ. Ditt namn kommer inte att synas på Medborgarinitiativ.fi.

Läs mer om identifiering, integritetsskydd och offentlighet.

Understöd initiativ

Medborgarinitiativets titel

Turvapaikanhakijoiden oikeusturva varmistettava.

Datering av initiativet

6.4.2018

Initiativets form

Förslag om att lagberedning ska inledas

Justitieministeriets ärendenummer

OM 87/52/2018

Innehållet i initiativet

Suomen Ulkomaalaislaissa määritelty turvapaikkaprosessin oikeusapu on korjattava niin, että turvapaikanhakijoille, myös alaikäisille turvapaikanhakijoille, varmistetaan turvapaikanhakuprosessin tuntevan lakiasiantuntijan asiantunteva oikeusapu.

Oikeusavun on oltava pätevää jo tutkinnan valmisteluvaiheessa, ja läpi koko oikeusprosessin, jotta väärään ja puutteellisesti selvitetystä tiedosta johtuvia vääriä päätöksiä vältetään jatkossa.

Tämän turvaamiseksi vaadimme, että käännytykset keskeytetään, kunnes tämän aloitteen kohdat on tutkittu ja lakimuutokset toteutettu ja 1.1.2016 jälkeen tehdyt heikennykset turvapaikanhakijoiden oikeusapuun peruutettu. Vaadimme myös, että 1.9.2016 jälkeen tehdyt kielteiset turvapaikkapäätökset käsitellään uudestaan.

Motiveringar

1. Nykylainsäädäntö

Vuoden 2016 lakimuutos heikensi tämän yhden kaikista heikoimmilla olevan ihmisryhmän mahdollisuuksia oikeudenmukaiseen viranomaisasiointiin. Tämä on vastoin Suomen perustuslain henkeä ja kansainvälisten sopimusten velvoitteita. Molemmat vaativat tasavertaista käsittelyä oikeuden edessä kaikille ja jokaiselle mahdollisuutta tuoda asiansa esiin viranomaisasioinnissa. Muutoksen pyrkimykseksi kerrottiin halu sujuvoittaa asiointia. Niin ei tapahtunut. Kun oikeusapua ei tarjota turvapaikkapuhuttelun vaiheessa, jää monia oleellisia asioita selvittämättä. Se pakottaa turvapaikanhakijat tekemään valituksia ja uusintahakemuksia, joka puolestaan lisää kustannuksia ja prosessien kestoa.
Euroopan ihmisoikeuskonventio vaatii myös sujuvaa ja mahdollisimman nopeaa asioiden käsittelyä. Epäämällä asiantuntevan oikeusavun turvapaikanhakijoilta on Suomen valtio tosiasiallisesti pidentänyt ja hankaloittanut turvapaikkahakemusten käsittelyä ja aiheuttanut tarpeetonta haittaa hakijoille, lisääntyneen viranomaistyön takia ylimääräisiä kuluja veronmaksajille, ja huomattavan paineen turvapaikanhakijoiden auttajille.
Poiminnot Ulkomaalaislaista [1] kertovat ongelmallisimmat asiat:
• Ulkomaalaislaki 9 §: "Oikeusapuun ei kuulu avustajan läsnäolo ... turvapaikkapuhuttelussa"
• Ulkomaalaislaki 190 §: "Poiketen siitä, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään, valitus on tehtävä 21 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista, jos kyse on turvapaikkamenettelyssä"
• Ulkomaalaislaki 196 §: "Valitus ja valituslupahakemus tulee ... tehdä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista."
• Hallinto-oikeuslaki 12 b §: "Hallinto-oikeus on päätösvaltainen myös yksijäsenisenä ... nopeutetussa menettelyssä ratkaistuista asioista."

2. Ongelmallisia nykylainsäädännön vaikutuksia

Oikeudenkäytön tulisi olla tasapuolista ja riippumatonta [2] [3]. Valtion tulisi myös taata kaikille samanlainen mahdollisuus oikeuden edessä. Tällä hetkellä oikeuslaitos ei kykene korjaamaan turvapaikkaprosessin alussa syntyviä virheitä ja puutteita. Oikeuslaitos ei tee omaa maatutkimusta ja järjestää vain harvoin omia kuulemistilaisuuksia, joten harkinta perustuu pääosin maahanmuuttoviraston ja lakimiehen toimittamiin asiakirjoihin.
Erityisesti vuoden 2016 lainmuutoksen jälkeen suuri joukko tavallisia kansalaisia on joutunut ja joutuu edelleen toimimaan turvapaikanhakijoiden oikeusapuna, tiedonhankinnassa, haastatteluissa, virheellisten päätösten korjaamisissa ja jopa kansainvälisiin oikeusasteisiin valitettaessa. Vastuun oikeusprosessin onnistumisesta täytyisi kuitenkin kuulua oikeusjärjestelmälle, ei yksittäisille kansalaisille. Oikeuden toteutuminen ei voi oikeusvaltiossa olla kiinni sattumasta eikä virkamiesten ja poliisin tulkinta-, harkinta- ja soveltamisväljyydestä, mikä on nyt antanut mahdollisuuden poliittisen ohjaukselle.

Tulokset ovat karut. YK:n kidutuksen vastainen komitea on toistuvasti joutunut korjaamaan koko Suomen oikeusjärjestelmän läpikäyneitä negatiivisia päätöksiä kidutuksen uhrien osalta [4]. Ranska ei ole kahdessa tapauksessa palauttanut turvapaikanhakijaa, koska ei luota Suomen turvapaikkapolitiikkaan [5]. Suomen turvapaikkapolitiikan epäonnistumisesta ovat huomauttaneet vuonna 2017 vakavasti sekä YK [6] että Amnesty International [7].

Suomen lapsiasiavaltuutettu on toistuvasti arvostellut turvapaikkapolitiikkamme seurauksista, jotka koskevat myös palautettujen lasten Suomeen jääviin tovereita [8]. Myös Unicef on varoittanut alaikäisten turvapaikkaprosessien ongelmista jo vuodesta 2015 lähtien [9], ja on 20.3.2018 antanut Suomelle vakavan huomautuksen alaikäisten kohtelusta oikeusprosessissa [9] [10].

Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun tekemä tutkimus tarkasteli turvapaikanhakijoita koskevia Maahanmuuttoviraston päätöksiä vuosia 2015 ja 2017 vertaillen [11]. 22.3.2018 julkistettu raportti kertoo, että kansainvälistä suojelua hakevien oikeudellinen asema on heikentynyt merkittävästi. Erot ovat selvät. Kansainvälistä suojelua myönnettiin vähemmän. Väkivallan pelkoa pidettiin harvemmin perusteltuna syinä turvapaikan saamisen, samoin ihmisoikeusloukkauksia, tai vaaraa joutua uudelleen oikeudenloukkauksen, kuten väkivallan ja sieppausten kohteeksi. On perusteltua kysyä, olisiko turvapaikanhakijoiden tilanteista tullut totuudenmukaisempi kuva, mikäli mahdollisuus lakiapuun olisi säilynyt vuotta 2016 edeltävällä tasolla.
Nämä kaikki edellä mainitut asiat ovat vakavassa ristiriidassa Suomen oikeusvaltion periaatteiden kanssa.

3. Nykylainsäädännön puutteet

Tämänhetkinen Suomen Ulkomaalaislaissa määritelty turvapaikanhakijoiden oikeusapu ei vastaa perustuslain henkeä, eikä Euroopan ihmisoikeuskonvention velvoitteita. Euroopan ihmisoikeussopimus (European Convention on Human Rights) velvoittaa Euroopan neuvoston jäseniä [12]. Sen noudattamista valvotaan mm. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa. Sen määräykset myös ulottuvat rikosoikeudellista oikeudenkäyttöä laajemmalle hallinto-oikeudelliseen toimintaan. [13]

Epäämällä turvapaikanhakijoilta oikeuden asiantuntevaan oikeudelliseen avustajaan jo puhutteluvaiheessa Suomen maahanmuuttovirasto rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja useissa ennakkotapauksissa määritettyä kantaa, jonka mukaan henkilölle on annettava riittävät mahdollisuudet tulla kuulluksi ja puolustaa itseään sekä ajaa asiaansa. [13]

Maahanmuuttoviraston nykyisen toiminnan - lain soveltamisen ja tulkinnan - ongelmien taustalla ovat puutteet lainsäädännössä; sekä ulkomaalaislaissa että oikeusapulaissa. Nämä puutteet mahdollistavat viranomaisen käyttää harkintavaltaa ja evätä oikeusavun mielivaltaisesti ihmisiltä, joiden kuuluisi kaikkien oikeusvaltion periaatteiden mukaan olla erityisellä tavalla oikeutettuja siihen.

Vastoin 2016 voimaan tulleen oikeusapumuutoksen henkeä lainmuutos on myös tosiasiallisesti tuonut oikeusapualalle toimijoita, jotka eivät kohtaa oikeusavun vähimmäisvaatimuksia. Nämä oikeudelliset avustajat ovat tuottaneet toiminnallaan enemmän haittaa asiakkailleen kuin hyötyä. Nykymuodossaan laki ei pysty rajoittamaan eikä valvomaan riittävästi tällaisten toimijoiden toimintaa. Mikäli oikeussuojan saatavuus tulee riippuvaiseksi ulkoisista tekijöistä, kuten henkilön varallisuudesta, sukupuolesta, etnisestä taustasta, tai suhteista, oikeusvaltion periaate rapautuu. Riippumaton oikeudenkäyttö ja läpinäkyvä viranomaistoiminta ovat oikeusvaltion kulmakiviä.

4. Muutos nykylainsäädäntöön

Lainmuutoksella taataan tämä perusoikeus: ”Oikeusapu on erityisen tärkeä turvapaikka- ja palauttamismenettelyissä, joissa kieliongelmat voivat estää henkilöitä ymmärtämästä usein monimutkaisia ja kiireellisesti toteutettuja menettelyjä.” [12]
Lainsäädäntömuutoksella huolehditaan siitä, että turvapaikkaprosessi on oikeudenmukainen kaikille hakijoille, riippumatta heidän yksilöllisestä tilanteestaan. Lainmuutos takaa yleiseen oikeudenkäyttöperinteeseen kuuluvan tasaveroisuuden, joka ei nyt täyty. Se asettaa selkeät säännöt sille, kuka voi toimia oikeudellisena avustajana. Tämä tarkoittaa oikeusavustajalta turvapaikka-asioihin liittyvän lainsäädännön erityisosaamisen vaatimusta.

5. Lainsäädäntömuutoksen vaikutuksia

Oikeudellisena vastapuolena, oli kyse rikosoikeudellisesta tai hallinto-oikeudellisesta asiasta, valtio on aina huomattavasti yksilöä vahvempi osapuoli. Yleiseen oikeudenkäyttöperinteeseen kuuluu tasaveroisuuden (ns. Equality of Arms) periaate, jonka mukaan kummallakin osapuolella tulee olla samanveroiset mahdollisuudet esittää asiansa ja puolustaa itseään. [13]

Kun toisena osapuolena on valtio, voidaan tasavertaisuus taata yksilölle ainoastaan tarjoamalla hänelle mahdollisuus asiantuntevaan ja kyseiseen oikeudenalaan perehtyneeseen oikeusapuun. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun kyseessä on henkilö, jolla on syystä tai toisesta (kuten esimerkiksi vamman tai sairauden, puutteellisen kielitaidon, luku- ja kirjoitustaidon puutteiden tai alaikäisyyden) takia vaikeuksia ymmärtää monimutkaisia viranomaistekstejä.

Turvapaikanhakijoiden kohdalla usea asiointia vaikeuttava aspekti saattaa kasaantua samalle henkilölle. Siksi he ovat ihmisryhmänä erityisen epäedullisessa asemassa viranomaisiin nähden.

Ehdotetuilla lainsäädännön muutoksilla taataan tasavertainen oikeusturva kaikille ihmisoikeussopimukset täyttäen ja hyvän hallintotavan velvoittein. Pätevyysvaatimus lainopillisille avustajille estää turvapaikanhakijoiden hyväksikäyttöä lakiprosessissa, ja antaa mahdollisuuden valvoa oikeusapua tarjoavia henkilöitä sekä myös jatkossa tuottaa parempaa erikoisosaamista lainkäytön eri aloille.

Lisäksi muutokset johtavat nopeampaan turvapaikkaprosessiin, kun hakijoiden tapauksiin merkittävästi vaikuttavat seikat pystytään nykyistä paremmin selvittämään jo puhutteluvaiheessa. Tämä puolestaan tuottaa merkittäviä kustannussäästöjä sekä säästää inhimillisen kärsimyksen määrää sekä turvapaikanhakijoilta että heidän suomalaisilta perheiltään.

Ekonomiskt bidrag för initiativet

Inget

Insamlingskanaler för stödförklaringar

  • Medborgarinitiativ.fi
  • Insamling i pappersform

Sammanlagt antal stödförklaringar som hittills har samlats in genom andra kanaler

Insamlarens uppskattning: 337 st.


Ansvarspersoner

Initiativtagare

Harri Vuohenkunnas Jyväskylä


Företrädare

Harri Vuohenkunnas Jyväskylä
harri.vuohenkunnas@nullgmail.com

Tiina Pelkonen Helsinki
ttmpelko@nullgmail.com


Ersättare

Kristian Johnson Parainen
mathias.cfrf@nullgmail.com