Sisältöön | Selaa aloitteita | Ohje | Tulosta

Päivystysasetuksen muuttaminen synnytysten osalta

10.4.2014

66 797 vahvistettua kannatusilmoitusta, joista muualla kerättyjä 43 669

Kannatusilmoituksia tässä palvelussa 23 128

Kuvaajassa näytetään vain Kansalaisaloite.fi-palvelussa kerätyt kannatusilmoitukset. Kuvaaja päivittyy vuorokauden vaihtuessa.
Voit upottaa kuvaajan omille verkkosivuillesi täältä.

Kansalaisaloitteen otsikko

Päivystysasetuksen muuttaminen synnytysten osalta

Aloitteen päiväys

10.4.2014

Aloitteen muoto

Lakiehdotus

Oikeusministeriön asianumero

OM 47/52/2014

Aloitteen sisältö

Lisätään terveydenhuoltolain 50 §:ään uusi kolmas momentti seuraavasti:

Synnytyksiä hoitavan sairaalan kunta tai kuntayhtymä voi päivystyspisteiden välisten etäisyyksien tai väestön palvelutarpeen perusteella päättää lääkäreiden päivystystasosta, ellei sairaalaan ole keskitetty riskisynnyttäjien hoito. Synnytysten hoitoon, anestesiologiaan, vastasyntyneiden virvoitteluun ja elvytykseen hyvin perehtyneiden lääkäreiden, erikoislääkäreiden tai tehtävään koulutetun hoitohenkilökunnan on saavuttava nopeasti päivystysyksikköön, elleivät he ole saatavilla välittömästi.


Samalla tulee muuttaa Sosiaali- ja terveysministeriön kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä annetun asetuksen (29.8.2013/652) 14. pykälän 1. mom. 3 ja 4. kohdat ehdotetun lainkohdan mukaiseksi.

Aloitteen tarkoituksena on se, että nykyisiä synnytysyksiköitä ei tarvitse lakkauttaa. Vaikka niitä ei lakkauteta, se ei aiheuta riskiä potilasturvallisuuteen.

Perustelut

Synnytysten osalta Helsingissä 29. päivänä elokuuta 2013 allekirjoitettu asetus astuu voimaan 1.1.2017. Asetuksen mukaan synnytyksiä hoitavassa sairaalassa tulee olla ympärivuorokautinen hätäsektiovalmius sekä saatavilla tulee olla nopeasti lastentautien erikoislääkäri tai lastentautien hoitoon hyvin perehtynyt lääkäri, jolla on mahdollisuus neuvotella hoidosta lastentautien erikoislääkärin kanssa. Tarvittaessa lastentautien erikoislääkärin on saavuttava nopeasti päivystysyksikköön.

Synnytys on luonnollinen tapahtuma. Siihen liittyviä keskeisiä arvoja ovat syntyvän lapsen, äidin ja perheen turvallisuus, oikeus terveyteen, hyvinvointiin ja yhdenvertaiseen synnytyksen hoitoon. Yhdenvertaisessa hoidossa tulee ottaa huomioon myös alueelliset erityispiirteet, kuten maantieteelliset tekijät, varsinkin kun palveluiden laadun turvaamiseksi ei ole perusteltua toimia toisin.


Asetus sellaisenaan muuttaa maamme synnytyskulttuuria. Ympärivuorokautinen hätäsektiovalmius on synnytyksiä hoitavassa sairaalassa oltava ja gynekologin, anestesialääkärin ja muun leikkausryhmän päivystettävä sairaalassa tai olla nopeasti saapuvilla. Huonokuntoisena syntyneen vauvan alkuhoito ei sen sijaan ole kiinni yhdestä paikalla olevasta lastenlääkäristä, vaan asiantuntevasta hoitoryhmästä.


Mikäli asetus astuu voimaan sellaisenaan, tulevat synnytykset loppumaan jopa yli 1000 synnytystä vuosittain hoitavista matalanriskin synnytyssairaaloista. Synnyttäjät saatetaan uuden ja pelottavan tilanteen eteen, kun matka seuraavaan synnytyssairaalaan jatkuu tunteja pidempään. Asetuksen myötä kasvaa riski, että synnyttäjä ei ehdi synnytyksiä hoitavaan päivystyssairaalaan ja matkalla tapahtuvat synnytykset lisääntyvät.

Lakkautusuhan alla ovat pienet synnytyssairaalat ympäri Suomea. Asetukseen vedoten synnytykset halutaan keskittää vain suuriin synnytysyksiköihin, jos sairaalassa ei ole ympärivuorokautista lastenlääkäripalvelua tai lastenlääkärin mahdollisuutta saapua nopeasti päivystysyksikköön.

Kunnille ja sairaanhoitopiireille on annettu aikaa synnytysten osalta vuoden 2016 loppuun saakka järjestää synnytyspalvelunsa vastaamaan asetusta. Asetuksen vauhdittamana kunnissa suunnitellaankin lakkautettavaksi synnytysosastoja myös säästösyistä mikä vähentää potilasturvallisuutta. Asetuksen edellyttämää ympärivuorokautista lastenlääkäripäivystystä eivät kaikki sairaalat kykene järjestämään johtuen rahoituksesta tai yleisestä tahtotilasta hakea säästöjä synnytysosastoja lakkauttamalla.

Tilastojen mukaan vuosittain yksi vastasyntynyt tuhannesta (1/1000) tarvitsee välitöntä hoitoa. Elämän luonnollisimmasta asiasta, syntymästä, tehdään monimutkainen. Erityisesti maaseutukunnissa asuvat synnyttäjät tuleva asetus laittaa epätasa-arvoiseen asemaan. Synnyttäminen ei ole sairautta vaan inhimillinen tapahtuma naisen elämässä. Palvelun tulee olla tarjolla siellä, missä sitä tarvitaan. Terveydenhuoltolain tavoitteena on muun muassa toteuttaa väestön tarvitsemien palveluiden yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta. Kunnan tai sairaanhoitopiirin on järjestettävä terveydenhuoltopalvelut alueellaan lähellä asukkaita, paitsi jos palvelujen alueellinen keskittäminen on perusteltua palvelujen laadun turvaamiseksi.

Hoidon priorisoinnilla riskisynnyttäjät on ohjattu aiemmin ja edelleen ohjataan synnyttämään suurempiin synnytyssairaaloihin, joissa lastenlääkäri on aina saatavilla.

Maassamme tulee kaikilla synnyttäjillä olla mahdollisuus valita oma synnytyspaikkansa. Tutkimuksen mukaan synnytysten keskittämistä nykyistä harvempiin sairaaloihin ei voi perustella terveydellisin perustein, vaan Suomen synnytysjärjestelmä toimii nykyisessä mallissaan hyvin. (THL, Hemminki ym. 2011). Suomessa synnytysten ja vastasyntyneiden hoito on laadullisesti maailman huippua. Kansainvälisten mittareiden, kuten perinataaliskuolleisuuden, perusteella äitiyshuolto ja synnytystoiminta ovat Suomessa erittäin korkeatasoista. Päivystysasetuksen muutosta ei siis voida perustella potilasturvallisuudella.

Asetusta säädettäessä on synnytystapahtumaksi mielletty vain se, mikä tapahtuu synnytyssairaalassa. Asetusta koskeva lastenlääkärin läsnäolo on tarpeellinen vasta vauvan synnyttyä. Useilla synnyttäjillä synnytyksen vaiheet: avautumis- ja ponnistusvaihe tulevat tapahtumaan ambulanssissa, jos asetus sellaisenaan jää voimaan ja synnytysosastoja lopetetaan ympäri maata. Miten onnistuu synnyttäjän tuki ja kivunlievityksen hoitaminen ilman kätilöä/lääkäriä avautumisvaiheen aikana? Miten onnistuu sikiön sydänäänten kuuntelu synnytysmatkan aikana? Sikiön alkava tai jatkuva hapenpuute ei näy ulospäin ja siitä johtuvat vauriot voivat ilmetä vasta vuosien päästä syntymästä. Runsaissa verenvuodoissa (esim. istukan irtoaminen) tunnin matkakin on jo liikaa. Pelko ambulanssiin synnyttämisestä tulee myös lisäämään äitien synnytyspelkoa, mikä samalla lisää sikiön stressitilaa. Kaikkinensa synnytyspelko vaikeuttaa äidin ja vauvan alkavaa varhaista vuorovaikutusta ja kiintymyssuhteen muodostumista.

Kymmenessä vuodessa on matkasynnytysten määrä kaksinkertaistunut. Vuosittain niitä on Suomessa 70. Tällä hetkellä joka 5. päivä äiti synnyttää vauvansa matkalla sairaalaan. Tästä luvusta puuttuvat äidit, joiden synnytys tapahtuu kotona, ennen kuin matka synnytyssairaalaan on ehtinyt edes alkaa. Synnytysosastoja suljettaessa matkasynnytykset lisääntyvät, ambulanssissa tai huonoimmassa tilanteessa perheen omassa autossa tai taksissa. Autossa tapahtuvan synnytyksen hoitaminen ei vastaa synnytykseltä vaadittavia laatukriteereitä. Ambulanssin henkilökunta tai isä ei ole riittävästi koulutettu ja turvallinen vaihtoehto hoitamaan synnytystä. Kätilön ja sairaankuljettajan opintoja vertaillessa voidaan todeta, ettei ambulanssihenkilökunnalla ole riittävää pätevyyttä hoitaa synnytyksiä. Tilat ambulanssissa ovat myös riittämättömät synnytyksen hoidolle. Komplikaation sattuessa ei ole mahdollisuutta tehdä paljoakaan vauvan tai synnyttäjän hyväksi.
Kuka kantaa vastuun, kun synnytykset siirtyvät hoidettavaksi tien päälle?

Miten onnistuu pienen vastasyntyneen alkuhoito tien päällä? Lastenlääkäriä ei ambulanssissa ole. Tutkimuksen (Hemminki E. ym. 2011) mukaan vauvalla on kuusinkertainen riski kuolla syntyessään matkalle. Tämä koskee erityisesti ennenaikaisesti syntyneitä lapsia. Tälläkin hetkellä näitä lapsia saattaa syntyä matalan riskin synnytyssairaalassa, kun synnyttäjä ei ehdi korkeamman riskin sairaalaan synnyttämään. Matalan riskin synnytyssairaalassa vastasyntynyt saa kuitenkin kiistatta paremman alkuhoidon kuin ambulanssissa/autossa ennen siirtoa keskussairaalaan, jossa on lastenosasto. Hoito pienemmässäkin sairaalassa on näin ollen laadukkaampaa, kuin tien päällä.

Pienissä synnytysyksiköissä kätilöt, gynekologit ja anestesialääkärit on koulutettu vastaamaan myös huonokuntoisena syntyvän vastasyntyneen alkuhoidosta ja mahdollisesta elvytyksestä. Koulutusta annetaan jokaiselle vuosittain ja tarpeen mukaan. Sairaaloissa on ympärivuorokautinen hätäsektiovalmius. Huonokuntoisena syntyneen vauvan elvytys, virvoittelu ja alkuhoito eivät ole kiinni vain yhdestä, paikalla olevasta lastenlääkäristä vaan tiimistä, joka osaa asiansa. On kohtuutonta perustella lastenlääkärin läsnäolon tarvetta, jos tilastot muuta osoittavat.

Jos vaihtoehtona on käynnistys, jolla pyritään estämään matkalle synnyttäminen, onko maamme synnyttäjillä mahdollisuutta viettää käynnistyksen vuoksi päiviä poissa kotoa, sairaalassa? Odottelua saattaa kestää useampi viikko. Kuka kustantaa raskaana olevien oleskelun suuremman synnytyssairaalan läheisyydessä? Synnytyksen käynnistäminen itsessään on riski synnyttäjälle ja sikiölle. Käynnistys voi viedä useamman vuorokauden aiheuttaen kustannuksia niin synnyttäjälle kuin tämän kotikunnallekin. Synnyttäminen ei enää olekaan luonnollinen tapahtuma naisen elämässä, vaan joukko erilaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä, jotka lisäävät osaltaan synnytyksen hintaa ja vauvan riskiä syntyä huonokuntoisena. WHO:n perinataalishoidon periaatteen (Chalmers ym. 2001) mukaan normaalin raskauden ja synnytyksen hoidossa on vältettävä medikalisaatiota. Se tarkoittaa, että hoito on toteutettava minimimäärällä interventioita ja hoidossa on käytettävä mahdollisuuksien mukaan vähän teknologiaa.

Ristiriitaista on myös, ettei kotisynnytystä suositella yli 30 minuutin matkan päässä synnytyssairaalasta, mutta synnytyssairaalaverkoston rajua vähentämistä ja synnytysmatkojen pitenemistä ei mielletä turvallisuusriskiksi.

Synnytysten siirtyessä suuriin yksiköihin, pelkona on, että synnyttämisestä tulee rutiininomaista, liukuhihnatyöskentelyä, koska synnytysten määrä kasvaisi reilusti. Kätilöiden sekä lääkäreiden työtahti samalla kiivastuisi. Myös LYSY-synnytykset (lyhytjälkihoitoinen synnytys, kotiutuminen 24 – 48 tunnin kuluttua synnytyksestä) lisääntyisivät. Onko neuvoloissa riittävästi resursseja ohjaamaan vastasynnyttänyttä äitiä ja seuraamaan vauvan vointia heidän kotiuduttuaan synnytyksen jälkeen liian aikaisin? Kuinka käy imetystilastojen, kun äidit kotiutuvat ennen maidonnousua rintoihin ja imetys ei lähde kotona kunnolla käyntiin? Muihin Pohjoismaihin verrattuna meillä imetetään edelleen vähiten, josta syystä THL julkaisi vuonna 2009 Kansallisen imetyksen edistämisen toimintaohjelman tukemaan ja edistämään imetystä.

Tilastollisesti synnyttäminen on edullisempaa pienessä sairaalassa, kuin esimerkiksi yliopistosairaalassa. Kuinka käy kuntien rahallisen tilanteen, kun nopeat uudelleen synnyttäjät taittavat synnytysmatkansa jatkossa ambulanssilla samalla peläten synnyttävänsä matkalle? Kuinka käy samanaikaisesti kotona sairauskohtauksen saaneen kuntalaisen, kun kunnan ainoa hoitotason ambulanssi on matkalla viemässä synnyttäjää kauaksi suureen synnytysyksikköön ja paikalle saapuu perustason ambulanssi ilman tarvittavaa apuvälineistöä ja koulutusta. Huomioitavaa on, että tällä hetkellä hoitotason ambulanssia ei ole edes jokaisessa kunnassa. Uudelleen synnyttäjä saattaa myös käydä synnytyssairaalassa useamman kerran supistusten alettua, mutta palata vielä kotiinsa, jos synnytys ei ole kunnolla käynnissä.

Synnytysosasto on pienen sairaalan sydän. Kun synnytykset viedään sairaalasta pois, vähenee sairaalan toiminta ja pelkona on koko sairaalan alasajo. Kunnat, joissa sairaala on, menettävät ison osan elinvoimaisuudestaan ja pelkona on muidenkin palveluiden väheneminen. Työttömyys lisääntyy, kun synnytysosastoilla työskentelevät gynekologit, anestesialääkärit, kätilöt, sairaanhoitajat ja lastenhoitajat jäävät töitä vaille.

Voimaan tulevalla asetuksella on pyritty parantamaan potilasturvallisuutta. Samalla tulee kuitenkin vaikutelma, että synnytyksiä kootaan suurempiin yksiköihin perusteettomasti. Voimaan tulevalla asetuksella ei todellisuudessa paranneta synnytysturvallisuutta. Asetuksesta syntyykin vaikutelma, että se on tehty hallinnollisista ja taloudellisista lähtökohdista. Kustannustehokkuudenkin saavuttaminen on kyseenalaista.

Nyt allekirjoitettu asetus sellaisenaan asettaa maamme synnyttäjät epätasa-arvoon. Synnytyspalveluiden keskittäminen suuriin kaupunkeihin vie elinvoimaa maaseutukunnista.

Toivomme päättäjiltä halua lieventää asetusta.

Aloitteen taloudellinen tuki

Ei ole

Kannatusilmoitusten keräystavat

  • Kansalaisaloite.fi
  • Muu verkkopalvelu
  • Paperilomakkeet

Tähän mennessä muualla kerättyjen kannatusilmoitusten yhteismäärä

Kerääjän ilmoittama arvio: 43 690 kpl


Vastuuhenkilöt

Vireillepanijat

Sari Inkeri Behm


Edustajat

Sari Inkeri Behm

Katja Saara Tuulikki Orimo


Varaedustajat

Mirja Marita Hämäläinen