Sisältöön | Selaa aloitteita | Ohje | Tulosta

Pienimpien yritysten hallinnollisen taakan keventäminen

14.2.2019

1 403 kannatusilmoitusta

Kannatusilmoituksia tässä palvelussa 1 403

Kuvaajassa näytetään vain Kansalaisaloite.fi-palvelussa kerätyt kannatusilmoitukset. Kuvaaja päivittyy vuorokauden vaihtuessa.
Voit upottaa kuvaajan omille verkkosivuillesi täältä.

Kannattaminen vaatii vahvan tunnistautumisen. Tunnistautumisen jälkeen voit kannattaa myös muita aloitteita. Nimesi ei tule näkyviin Kansalaisaloite.fi:ssä.

Lue lisää tunnistautumisesta, yksityisyydensuojasta ja julkisuudesta.

Kannata aloitetta

Kansalaisaloitteen otsikko

Pienimpien yritysten hallinnollisen taakan keventäminen

Aloitteen päiväys

14.2.2019

Aloitteen muoto

Lakiehdotus

Oikeusministeriön asianumero

VN/1021/2019

Aloitteen sisältö

Tämän aloitteen tarkoituksena on helpottaa uusien yritysten perustamista ja vähentää pienimpien yritysten toimintaan liittyviä hallinnollisia kustannuksia.

Muutosehdotukset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Kenenkään ei ole pakko noudattaa näitä muutoksia, mutta jokainen yrittäjä voi noudattaa niitä siinä määrin kuin katsoo tarpeelliseksi.

Tässä aloitteessa on seitsemän osakokonaisuutta ja muutosehdotuksia viiteen lakiin, mutta kysymyksessä on silti yksi asia. Ehdotuksia yhdistää tarkoitus helpottaa mikroyritysten hallinnollista taakkaa.


Palkkatietojen ilmoittaminen tulorekisteriin

Tulorekisteri otettiin käyttöön vuoden 2019 alussa. Mikroyrityksissä se lisäsi palkoista annettavien ilmoitusten määrän monikymmenkertaiseksi, kasvatti annettavien tietojen määrän monisatakertaiseksi sekä kiristi ilmoittamisen aikataulun viiteen kalenteripäivään aikaisemmista kuukausi- ja vuosi-ilmoituksista.

Jokaisesta palkan, palkkaennakon ja matkakustannusten korvauksen maksusta sekä luontoisedusta tehdään viiden kalenteripäivän kuluessa laaja ilmoitus, jollainen tähän asti on tehty vain kerran vuodessa.

Tulorekisteri aiheuttaa huomattavan paljon lisätyötä ja -kustannuksia mikroyrityksille. Mikroyritykset eivät kestä tällaista lisätaakkaa. Niille on tarjottava mahdollisuus tehdä palkkatietoja koskevat ilmoitukset harvemmin ja hitaammalla aikataululla.

Valtiovarainministeriö totesi tiedotteessaan 5.10.2017 tulorekisteristä seuraavasti:

”Uudistuksen tavoitteena on vähentää työnantajien hallinnollista taakkaa yksinkertaistamalla palkkatietojen ilmoittamista viranomaisille ja muille tietoja tarvitseville tahoille.”

Tähän tavoitteeseen ei edes pyritty vaan pyrkimyksenä on ollut Verohallinnon, Työttömyysvakuutusrahaston, Kansaneläkelaitoksen sekä yksityisten eläke- ja tapaturmavakuutusyhtiöiden kustannusten vähentäminen. Samalla yritysten kustannukset ovat lisääntyneet, mutta nämä hyötyjät eivät anna menettäjille edes osaa saamastaan hyödystä.

Pahimmat ongelmat tulorekisterissä ovat virheellinen maksupäivän määritelmä laissa tulotietojärjestelmästä, palkkatietojen ilmoittamisen kiireellisyys ja palkkaennakoiden ilmoittamisvelvollisuus.

Tulotietojärjestelmästä säädetyn lain 3 §:n neljännessä kohdassa määritellään maksupäivä seuraavasti:

”Tässä laissa tarkoitetaan:
- - -
4) maksupäivällä päivää, jona suoritus on tulonsaajan käytettävissä.”

Tämä maksupäivän määritelmä tarkoittaa käytännössä sitä, että palkan maksupäivä on se päivä, jolloin palkkasumma on palkansaajan pankkitilillä. Raha ei voi olla työntekijän käytettävissä vielä siinä vaiheessa, kun se vasta lähtee työnantajan tililtä.

Koska pankkien välisiin tilisiirtoihin kuluu yleensä vähintään yksi päivä, saman työnantajan palkansaajat voivat saada rahat eri päivinä, jolloin ilmoittamisen takarajakin on erilainen.

Työnantaja ei kuitenkaan voi tietää, milloin raha on palkansaajan tilillä, joten maksupäivän määritelmä pitää muuttaa sellaiseksi, että työnantaja pystyy sen perusteella laskemaan palkkatietoilmoituksen ilmoittamisajan tarkasti.

Ehdotamme, että lain tulotietojärjestelmästä 3 §:n neljäs kohta muutetaan seuraavan sisältöiseksi:

”Tässä laissa tarkoitetaan:
- - -
4) maksupäivällä päivää, jolloin suorituksen maksaja lähettää tai antaa suorituksen tulonsaajalle.”

Palkkatietojen ilmoittamisen antamisajasta säädetään tulotietojärjestelmästä annetun lain 12 §:ssä. Pääsäännön mukaisesti tiedot on annettava viimeistään viidentenä kalenteripäivänä maksupäivän jälkeen. Koska kysymyksessä ovat kalenteripäivät, niihin luetaan myös lauantait, sunnuntait ja juhlapyhät. Pahimmassa tapauksessa ilmoittamiseen jää aikaa vain yksi työpäivä.

Ehdotamme, että lain tulotietojärjestelmästä 12 §:ään lisätään seuraava 13 momentti:

”Mikäli suorituksen maksaja on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 4 b §:n mukainen mikroyritys, edellä 3 luvussa tarkoitetut tiedot on annettava kuukausikohtaisesti oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (768/2016) 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna yleisenä eräpäivänä.”

Tämä tarkoittaa sitä, että mikroyritys voi antaa palkkatiedot ja työnantajatiedot samassa aikataulussa kuin vuoden 2018 loppuun asti on annettu työnantajan veroilmoitus. Aikaa on tällöin 12 päivää palkanmaksukuukauden jälkeen.

Tämä nopeuttaa niiden tietojen antamista, jotka aikaisemmin on annettu vuosi-ilmoituksilla seuraavan kalenterivuoden alussa, joten Verohallinto, Työttömyysvakuutusrahasto, Kansaneläkelaitos sekä eläke- ja tapaturmavakuutusyhtiöt hyötyvät tulorekisteristä mikroyritystenkin osalta lähes yhtä paljon kuin viiden kalenteripäivän aikataululla hyötyisivät.

Verohallinto on tulkinnut tulotietojärjestelmästä annettua lakia virheellisesti, kun se on vaatinut palkkatietoilmoitusten antamista myös palkkaennakoiden maksuista.

Palkkaennakko ei ole palkka, koska palkka maksetaan tehdystä työstä mutta palkkaennakkoa maksettaessa työtä ei vielä ole tehty loppuun. Palkkaennakko on asiallisesti työnantajan työntekijälle antama lyhytaikainen koroton laina, jossa ehtona on, että se maksetaan takaisin vähentämällä palkanmaksusta.

Ehdotamme, että tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:ään lisätään seuraava neljäs momentti:

”Palkkaennakko ei ole 2 momentissa tarkoitettu palkka tai palkkio vaan se on myöhemmin palkasta vähennettävä lyhytaikainen koroton laina, jota ei erikseen tarvitse tallettaa tulorekisteriin.”

Tämä ohjaa Verohallinnon tekemään palkkaennakon tulkinnan oikein.


Alv-ilmoittaminen laskukohtaisesti

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain mukaan nykyisin arvonlisäveroilmoitukset tehdään pääsääntöisesti kuukausikohtaisesti viimeistään kohdekuukautta seuraavan toisen kuukauden 12. päivänä.

Jos yrityksen kirjanpitolain mukainen kalenterivuoden liikevaihto on enintään 100.000 euroa, se voi hakemuksesta valita verokaudeksi neljänneskalenterivuoden. Tällaisen yrityksen tulee antaa arvonlisäveroilmoituksensa viimeistään kohdeneljänneksen päättymistä seuraavan toisen kuukauden 12. päivänä.

Jos yrityksen kirjanpitolain mukainen kalenterivuoden liikevaihto on enintään 30.000 euroa, se voi hakemuksesta valita verokaudeksi kalenterivuoden. Tällaisen yrityksen tulee antaa arvonlisäveroilmoituksensa viimeistään kalenterivuoden päättymistä seuraavan helmikuun viimeisenä päivänä.

Verohallinnossa on käynnissä projekti, jonka tarkoituksena on muuttaa arvonlisäverojen ilmoittamista siten, että ilmoitus tehdään jokaisesta laskusta erikseen ja ilmoituksessa annetaan huomattavasti enemmän tietoja kuin nykyisissä verokausittaisissa ilmoituksissa annetaan. Tämä hanke tulee lisäämään yritysten hallinnollista taakkaa enemmän kuin tulorekisteri ja erityisen raskasta tällainen ilmoittaminen on mikroyrityksille.

Hallitus antoi 29.11.2018 eduskunnalle esityksen laiksi hankintayksiköiden ja elinkeinonharjoittajien sähköisestä laskutuksesta. Eduskunta hyväksyi tämän lain 8.2.2019. Lakia sovelletaan huhtikuusta 2020 lähtien.

Laissa hankintayksiköiden ja elinkeinonharjoittajien sähköisestä laskutuksesta pantiin kansallisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi sähköisestä laskutuksesta julkisissa hankinnoissa.

Laskukohtaiseen arvonlisäveroilmoittamiseen siirtymisen vuoksi lakiin lisättiin hankintayksikölle ja yritykselle oikeus pakottaa myyjäyritys lähettämään sähköinen lasku. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi sähköisestä laskutuksesta julkisissa hankinnoissa ei tätä edellytä, vaan se on kansallinen ratkaisu. Jos myyjäyrityksen tilikauden liikevaihto on suurempi kuin 10.000 euroa, sillä ei ole valinnanvaraa, vaan sen on pyydettäessä pakko lähettää eurooppalaisen standardin mukainen sähköinen lasku.

Lain hankintayksiköiden ja elinkeinonharjoittajien sähköisestä laskutuksesta 2 §:ssä sähköinen lasku, hankintayksikkö ja elinkeinonharjoittaja määritellään seuraavasti:

”Tässä laissa tarkoitetaan:
1) sähköisellä laskulla laskua, joka on laadittu, siirretty ja vastaanotettu rakenteisessa sähköisessä muodossa mahdollistaen sen automaattisen käsittelyn ja joka noudattaa sähköisen laskutuksen eurooppalaista standardia, jonka viitetiedot on julkaistu verkkolaskudirektiivin 3 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä sekä jotakin verkkolaskudirektiivin 3 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa luettelossa olevaa syntaksia;
2) hankintayksiköllä julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) 5 §:ssä, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016) 5 §:ssä sekä julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011) 4 §:ssä tarkoitettuja tahoja;
3) elinkeinonharjoittajalla elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (360/1968) tarkoitettua liike- ja ammattitoimintaa harjoittavaa, jonka toiminnan tilikauden liikevaihto on enemmän kuin 10 000 euroa.”

Ehdotamme, että lain hankintayksiköiden ja elinkeinonharjoittajien sähköisestä laskutuksesta 2 §:n kolmas kohta muutetaan siten, että laki ei koske mikroyrityksiä:

”Tässä laissa tarkoitetaan:
- - -
3) elinkeinonharjoittajalla elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (360/1968) tarkoitettua liike- ja ammattitoimintaa harjoittavaa, mikäli tämä ei ole kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 4 b §:n mukainen mikroyritys.”

Tämä muutosehdotus poistaa sen mahdollisuuden, että suuret yritykset ja julkishallinnon hankintayksiköt voisivat pakottaa mikroyritykset lähettämään sähköisiä laskuja, jolloin rajoitettaisiin niiden mahdollisuutta kilpailla reilusti isompien tavara- ja palvelutoimittajien kanssa.

Sähköiseen laskutukseen siirtyminen lisäisi huomattavasti mikroyritysten hallinnollisia kustannuksia mutta vähentäisi suurten yritysten ja julkishallinnon hankintayksiköiden hallinnollisia kustannuksia.

Edellä esitetty muutosehdotus poistaa myös sen mahdollisuuden, että mikroyritykset pakotettaisiin ilmoittamaan arvonlisäveronsa laskukohtaisesti, mikä lisäisi huomattavan paljon niiden hallinnollisia kustannuksia.


Maksuperusteinen tilinpäätös

Mikroyrityksen tilinpäätöksen laatiminen on kohtuuttoman työlästä suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Suuri osa tilinpäätöksen laadintatyöstä aiheutuu lasku- tai maksuperusteisten kirjausten oikaisemisesta suoriteperusteisiksi.

Suoriteperuste tarkoittaa sitä, että yrityksen myymä tavara tai palvelu kirjataan päivämäärälle, jolloin se on luovutettu asiakkaalle, sekä yrityksen ostama tavara tai palvelu kirjataan päivämäärälle, jolloin se on vastaanotettu.

Laskuperuste tarkoittaa kirjausten tekemistä myynti- ja ostolaskujen päivämäärien mukaisesti.

Maksuperuste tarkoittaa kirjausten tekemistä pankkitilille tai käteiskassakirjanpitoon merkityille päivämäärille.

Kirjanpitolaki sallii kaikkien näiden menetelmien käyttämisen tilikauden aikana. Nykymuodossa laki kuitenkin hyväksyy tilinpäätöksen laatimisen pääsääntöisesti vain suoriteperustetta noudattaen.

Nämä kolme erilaista kirjausperustetta poikkeavat toisistaan ajallisesti. Jos lasku- ja maksuperuste sallitaan tilinpäätöksen laadinnassa, ne eivät pitkällä tähtäyksellä tuota suoriteperusteeseen verrattuna erilaisia voitto- tai tappiotietoja eikä niistä aiheudu veronsaajille verotulojen menetyksiä. Erot ovat vain tilikausien välisiä ja ne ovat vähäisiä.

Maksuperuste on harmaan talouden torjunnan kannalta paras menetelmä, koska tilisiirtojen osalta se perustuu pankkien tiliotteisiin. Pankkien välisissä siirroissa tapahtuma on tarkistettavissa kahden eri pankin tietokannoista. Rikollisten on mahdotonta muuttaa näitä tietoja.

Laskuperusteiset kirjaukset tehdään laskuista, joita on talousrikollisten helppo manipuloida, kuten on tapahtunutkin. Puhutaan valelaskuista. Kaikissa tapauksissa laskua ei ole edes olemassa. Laskujen päivämääriä voidaan tahallisesti muuttaa, kun halutaan siirtää arvonlisäveron maksamista. Laskun perusteella suoritettu maksu ei aina vastaa laskun summaa.

Helpointa talousrikosten tekeminen on suoriteperustetta käytettäessä. Tällaiset kirjaukset perustuvat rahtikirjoihin, luovutustodistuksiin ja vastaanottopöytäkirjoihin. Tavaran tai palvelun luovutus ei aina ole tapahtunut sinä päivänä tai ajanjaksona, joka tällaiseen asiakirjaan on merkitty.

Ehdotamme muutosta kirjanpitolain 3 luvun 4 §:n ensimmäiseen momenttiin, joka on nykymuodossaan seuraava:

”Vähäisiä kirjauksia, jotka on tehty laskuperusteisesti tai maksuperusteisesti, ei ole tarpeen oikaista ja täydentää suoriteperusteen mukaisiksi ennen tilinpäätöksen laatimista, ellei niiden yhteisvaikutus ole olennainen.”

Muutettuna tämä momentti olisi seuraava:

”Vähäisiä kirjauksia, jotka on tehty laskuperusteisesti tai maksuperusteisesti, ei ole tarpeen oikaista ja täydentää suoriteperusteen mukaisiksi ennen tilinpäätöksen laatimista, ellei niiden yhteisvaikutus ole olennainen. Mikäli kirjanpitovelvollinen on 1 luvun 4 b §:n mukainen mikroyritys, sen ei tarvitse oikaista ja täydentää laskuperusteisesti tai maksuperusteisesti tehtyjä kirjauksia suoriteperusteen mukaisiksi.”

Tämä muutos nopeuttaa tilinpäätösten laadintaa ja vähentää tilinpäätösten laadinnasta mikroyrityksille aiheutuvia kustannuksia. Se ei kuitenkaan muuta tilinpäätöksestä saatavaa hyötyä.

Suurin osa mikroyrityksistä laatii tilinpäätöksen vain arvonlisä- ja tuloverotusta varten.

Vuonna 2016 arvonlisäverolain 137 § muutettiin siten, että se sallii veron tilittämisen maksuperusteisesti. Verovelvollinen, jonka tilikauden liikevaihto on enintään 500.000 euroa, saa kohdistaa myynnistä suoritettavan veron sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt. Vastaava ostoja koskeva muutos tehtiin arvonlisäverolain 143 §:ään.

Tuloverotuksessa tuloslaskelma on verotettavan tulon laskennan peruste, mutta verot eivät määräydy tuloslaskelman osoittaman voiton mukaisesti. Yrityksen veroilmoituksessa annetaan samat tiedot kuin tuloslaskelmassa mutta huomattavasti yksityiskohtaisempina. Tuloslaskelmaa ei oikeastaan lainkaan tarvita yritystä koskevan verotuksen toimittamisessa.

Lasku- tai maksuperusteen käyttäminen tilinpäätöksissä suoriteperusteen sijaan ei vähennä yrityksen maksettavaksi tulevia veroja pitkällä tähtäyksellä mutta se vähentää yrityksen hallinnollista taakkaa.

Pankit ja muut lainarahoittajat vaativat yleensä yrityksen tilinpäätöksen vuosina, jolloin lainaa on maksamatta. Rahoittajillekaan pelkkä tilinpäätös ei riitä vaan ne vaativat myös Yritystutkimus ry:n laatiman lisätietolomakkeen täytettynä. Tilinpäätöksen ja lisätietolomakkeen tiedoista rahoittajat tekevät tilinpäätösanalyysin. Rahoittajille tärkein on tieto, miten yritys suoriutuu tulevien lainanlyhennysten maksuista.

Tässä tarkastelussa ratkaisevaa voiton tai tappion sijaan on rahan riittävyys, josta tilinpäätös ei anna oikeaa ja riittävää kuvaa. Maksukykyä koskevan kuvan parantamiseksi tilinpäätösanalyysin yhteydessä laaditaan kassavirtalaskelma, joka on maksuperusteinen eikä suoriteperusteinen.

Mikroyritysten tilinpäätösten tietoja käytetään myös kilpailuanalyysien laadintaan. Tällaisia analyysejä käyttävät suuret yritykset pienten yritysten kampeamiseksi pois markkinoilta. Kilpailuanalyysit laaditaan julkisten tilinpäätöstietojen perusteella, joten tilinpäätöksen julkistamispakko on vakava ongelma.


Tilinpäätöksen julkistamispakko

Nykyisten säännösten mukaan osakeyhtiön on toimitettava tilinpäätöksensä kaupparekisteriin julkistettavaksi kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tämä koskee yhtä lailla yhden hengen yhtiöitä kuin suuria pörssiyhtiöitä.

Osakeyhtiölain 4 luvun 3 §:n mukaan varsinainen yhtiökokous on pidettävä kuuden kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä ja siinä on päätettävä tilinpäätöksen vahvistamisesta.

Patentti- ja rekisterihallitus voi osakeyhtiölain nojalla velvoittaa toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen sakon uhalla huolehtimaan tilinpäätöksen lähettämisestä kaupparekisteriin. Patentti- ja rekisterihallitus voi myös asettaa yhtiön selvitystilaan tai poistaa kaupparekisteristä, jos tilinpäätöstä ei toimiteta kaupparekisteriin.

Mikroyritysten tilinpäätöksillä ei ole suurta yhteiskunnallista merkitystä. Tässä mielessä uhkasakko ja jopa yhtiön asettaminen selvitystilaan tai poistaminen kaupparekisteristä ovat kohtuuttoman järeitä pakottamiskeinoja.

Pienen osakeyhtiön tilinpäätöksestä ovat kiinnostuneita lähinnä vain osakkaiden kateelliset naapurit, yhtiön toimintaa uhkaavat isot kilpailijat ja hintaehtoja kiristävät yhteistyökumppanit.

Lainkohdassa mainittu uhkasakko on yleensä yli 3.000 euroa ja se määrätään toimitusjohtajalle tai hallituksen jäsenelle. Hän joutuu maksamaan sen verotetuista tuloistaan eikä hän saa vähentää sitä verotuksessaan. Uhkasakon todellinen vaikutus on siis sakon suuruus lisättynä marginaaliveron määrällä eli ainakin kaksinkertainen sakkosummaan verrattuna.

Uhkasakko tarkoittaa sitä, että tilinpäätös on siitä huolimatta lähetettävä kaupparekisteriin. Pahimmassa tapauksessa määrätään uusi entistä suurempi uhkasakko ja tätä jatketaan, kunnes kaupparekisteri saa tilinpäätöksen.

Erään pienen yhtiön toimitusjohtajalle oli määrätty 15.000 euron uhkasakko, mutta silti hän ei lähettänyt yhtiönsä tilinpäätöstä kaupparekisteriin.

Miksi yrittäjän kannatti suojella yhtiönsä taloustietoja jopa kymmeniin tuhansiin euroihin nousevista kustannuksista välittämättä? Tämä yritys toimi alalla, jossa sillä oli vain yksi sitä isompi kilpailija. Yrittäjä ei halunnut antaa kilpailijalle valtteja tuhota yhtiötään markkinoilla.

Epätasapainoinen kilpailutilanne on yleisesti syynä siihen, että pienyhtiöt eivät halua julkistaa tilinpäätöksiään.

Esimerkiksi pienen urheiluliikkeen tilinpäätöksestä paljastuu pahimmassa tapauksessa sen koko taloustilanne. Mahdollisesti samalla kadulla sijaitsee sen kanssa kilpaileva suuren kansainvälisen urheiluliikeketjun myymälä. Pienyhtiön yrittäjä ei saa mitään tietoa vieressä olevan urheiluliikeketjun myymälän taloustilanteesta mutta suuryhtiön analyytikot voivat pienyhtiön tilinpäätöksen perusteella arvioida, miten pieni kilpailija voidaan tappaa pois markkinoilta.

Tilinpäätösten julkistamispakko on ainakin osasyynä siihen, miksi Suomessa kauppa keskittyy yhä suurempiin yksiköihin ja konserneihin.

Toinen keskeinen syy tilinpäätösten julkistamisen laiminlyöntiin on epätasapainoinen neuvottelutilanne.

Rekkaliikennettä harjoittava pienyhtiö saattaa olla suuren tehtaan alihankkija. Nämä käyvät vuosittain neuvottelut seuraavan vuoden rahtihinnoista. Jos tehtaan neuvottelija saa käyttöönsä alihankkijan tilinpäätöksen, hän voi kiristää rahtihintaa alaspäin, kun hän pystyy arvioimaan, miten vähällä pienyhtiö voi selviytyä.

Osakeyhtiölain Patentti- ja rekisterihallitukselle tarjoamat kovimmat menetelmät rangaista tilinpäätösten julkistamisen laiminlyönneistä ovat yhtiön asettaminen selvitystilaan ja sen poistaminen kaupparekisteristä. Patentti- ja rekisterihallitus on viime vuosina ryhtynyt uhkaamaan yhtiöitä rekisteristä poistamisella.

Jos toimiva yhtiö poistetaan kaupparekisteristä, sitä ei sen jälkeen enää ole juridisesti olemassa. Rekisteristä poistamisesta syntyy hankalia ongelmia, kun yhtiöllä voi olla henkilökuntaa, velkoja, rahaa ja muuta omaisuutta sekä monenlaisia sopimuksia.

Velkojat eivät tilinpäätösten julkistamista tarvitse, vaikka velkojien tiedontarve on ollut perusteluna, kun julkistamispakko on aikanaan osakeyhtiölakiin säädetty.

Pankit ja muut rahoittajat, joilla on lainasaamisia yhtiöltä, ovat lainaa myöntäessään vaatineet turvaavat vakuudet. Lisäksi ne edellyttävät lainan irtisanomisen uhalla tilinpäätöksen ja yritystutkimusta varten tarvittavien lisätietojen lähettämistä vuosittain.

Rahoittajat, joilla on pääomalainasaamisia yhtiöltä, vaativat yleensä lainaa myöntäessään edustajalleen paikan yhtiön hallituksessa. Tämä henkilö tietää yhtiön taloustilanteen huomattavasti tarkemmin kuin tilinpäätöksessä kerrotaan.

Verohallinto saa vuosittain yhtiön veroilmoituksen, joka on paljon yksityiskohtaisempi kuin tilinpäätös. Lisäksi sillä on oikeus vaatia lisätietoja ja jopa tarkastaa yhtiön talous.

Isot tavarantoimittajat vaativat usein turvaavat vakuudet ja ainakin asettavat luottorajan, johon asti yhtiön velka voi nousta. Moni toimittaja vaatii myös yhtiön tilinpäätökset suoraan yhtiöltä.

Tele- ja sähköyhtiöt sekä muut kuukausittain pieniä laskuja lähettävät palvelutoimittajat voivat sopimuksensa perusteella katkaista palvelun toimittamisen, jos maksut eivät saavu riittävän nopeasti eräpäivän jälkeen. Niille eivät yhtiön tilinpäätökset merkitse mitään.

On vaikea keksiä velkojaryhmää, jotka hankkisivat yhtiön tilinpäätökset kaupparekisteristä tai käyttäisivät luottotietoyhtiöiden palveluja yhtiön taloustilanteen selvittämiseen velkojensa suojaamiseksi.

Mikroyritysten tilinpäätösten julkistamispakosta on perusteltua luopua. Tämä tarjoaisi pienille osakeyhtiöille nykyistä oikeudenmukaisemman kilpailutilanteen ja tasavertaisemman neuvotteluaseman kumppaniensa kanssa.

Toinen vaihtoehto reilun kilpailutilanteen luomiseksi olisi vaatia suurilta osakeyhtiöiltä toimipiste- ja tuotekohtaisten tilinpäätösten laatiminen, tilintarkastuttaminen ja julkistaminen. Koska suuryhtiöt eivät tähän suostuisi, mikroyritysten tilinpäätösten julkistamispakosta luopuminen on ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Osakeyhtiölain 8 luvun 10 §:ssä säädetään tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen rekisteröinnistä seuraavasti:

”Yhtiön on ilmoitettava tilinpäätös ja toimintakertomus rekisteröitäviksi kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Ilmoitukseen on liitettävä jäljennös tilintarkastuskertomuksesta ja konsernitilintarkastuskertomuksesta sekä hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan kirjallinen ilmoitus tilinpäätöksen vahvistamisen päivämäärästä ja yhtiön voittoa koskevasta yhtiökokouksen päätöksestä.

Jos 1 momentissa säädetty velvollisuus laiminlyödään, rekisteriviranomainen voi velvoittaa toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen sakon uhalla täyttämään velvollisuuden määräämässään ajassa. Päätökseen, jolla rekisteriviranomainen on asettanut uhkasakon, ei saa hakea muutosta valittamalla. Laiminlyönnin vuoksi yhtiö voidaan 20 luvun 4 §:n perusteella asettaa selvitystilaan tai poistaa kaupparekisteristä.”

Ehdotamme, että tämä pykälä muutetaan seuraavaan muotoon:

”Mikäli yhtiö ei ole kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 4 b §:n mukainen mikroyritys, sen on ilmoitettava tilinpäätös ja toimintakertomus rekisteröitäviksi kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Ilmoitukseen on liitettävä jäljennös tilintarkastuskertomuksesta ja konsernitilintarkastuskertomuksesta sekä hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan kirjallinen ilmoitus tilinpäätöksen vahvistamisen päivämäärästä ja yhtiön voittoa koskevasta yhtiökokouksen päätöksestä.

Jos 1 momentissa säädetty velvollisuus laiminlyödään, rekisteriviranomainen voi velvoittaa toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen sakon uhalla täyttämään velvollisuuden määräämässään ajassa. Päätökseen, jolla rekisteriviranomainen on asettanut uhkasakon, ei saa hakea muutosta valittamalla.”

Osakeyhtiölain 20 luvun 4 §:ssä säädetään selvitystilaan määräämisestä ja rekisteristä poistamisesta seuraavasti:

”Rekisteriviranomaisen tulee määrätä yhtiö selvitystilaan tai poistettavaksi rekisteristä, jos:
1) yhtiöllä ei ole rekisteriin merkittyä toimikelpoista hallitusta;
2) yhtiöllä ei ole rekisteriin merkittyä elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1919) 6 §:ssä tarkoitettua edustajaa;
3) yhtiö ei ole rekisteriviranomaisen kehotuksesta huolimatta ilmoittanut 8 luvun 10 §:n mukaisesti tilinpäätösasiakirjoja rekisteröitäviksi vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä; tai
4) yhtiö on asetettu konkurssiin, joka on rauennut varojen puutteeseen.

Määräys on annettava, jollei ennen asian ratkaisemista näytetä, ettei siihen enää ole perustetta.”

Koska edellä ehdotimme osakeyhtiölain 8 luvun 10 §:n muuttamista, myös osakeyhtiölain 20 luvun 4 §:n pykälän ensimmäisen momentin kolmas kohta on poistettava:

”Rekisteriviranomaisen tulee määrätä yhtiö selvitystilaan tai poistettavaksi rekisteristä, jos:
1) yhtiöllä ei ole rekisteriin merkittyä toimikelpoista hallitusta;
2) yhtiöllä ei ole rekisteriin merkittyä elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1919) 6 §:ssä tarkoitettua edustajaa;
3) yhtiö on asetettu konkurssiin, joka on rauennut varojen puutteeseen.

Määräys on annettava, jollei ennen asian ratkaisemista näytetä, ettei siihen enää ole perustetta.”


Negatiivisen oman pääoman ilmoittamispakko

Osakeyhtiölaista poistettiin yksityisen osakeyhtiön 2.500 euron osakepääoman minimiraja lakimuutoksella, jonka eduskunta hyväksyi 18.1.2019. Aikaisemmin osakeyhtiölain 3 §:n ensimmäinen momentti oli seuraava:

”Yhtiöllä on osakepääoma. Yksityisen osakeyhtiön vähimmäisosakepääoma on 2 500 euroa ja julkisen osakeyhtiön 80 000 euroa.”

Muutoksen jälkeen sama momentti on seuraava:

”Julkisen osakeyhtiön vähimmäisosakepääoma on 80 000 euroa.”

Osakepääomarajan poistamisen yhteydessä osakeyhtiölakiin ei tehty muutoksia, joihin rajan poistamisella on vaikutusta. Eräs näistä on negatiivisen oman pääoman ilmoittamispakko.

Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n ensimmäisessä momentissa säädetään negatiivisesta omasta pääomasta seuraavasti:

”Jos yhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus. Osakepääoman menettämistä koskeva rekisterimerkintä voidaan poistaa yhtiön tekemän rekisteri-ilmoituksen perusteella, jos yhtiön oma pääoma on rekisteri-ilmoitukseen liitetystä taseesta ja 2 momentin mukaisesta muusta selvityksestä ilmenevällä tavalla yli puolet osakepääomasta. Jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja, taseen ja muun selvityksen on oltava tilintarkastettuja.”

Kun yksityisten osakeyhtiöiden osakepääoman minimiraja poistettiin, tällainen yhtiö voidaan perustaa ilman osakepääomaa. Tällöin käy niin, että heti kaupparekisterin käsittelymaksu muuttaa oman pääoman negatiiviseksi ja hallituksen on pakko tehdä asiasta ilmoitus kaupparekisteriin. Vaatimus on järjetön, koska perustaja on yleensä antanut lainaa yhtiölle maksamalla kaupparekisterimaksun sen puolesta.

Ehdotamme, että osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n ensimmäinen momentti muutetaan seuraavasti:

”Jos julkisen osakeyhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus. Osakepääoman menettämistä koskeva rekisterimerkintä voidaan poistaa yhtiön tekemän rekisteri-ilmoituksen perusteella, jos yhtiön oma pääoma on rekisteri-ilmoitukseen liitetystä taseesta ja 2 momentin mukaisesta muusta selvityksestä ilmenevällä tavalla yli puolet osakepääomasta. Taseen ja muun selvityksen on oltava tilintarkastettuja.”

Negatiivisen oman pääoman ilmoittamista on aikanaan perusteltu velkojiensuojalla. Tämä ilmoittaminen on kuitenkin velkojien etujen vastainen toimenpide.

Yritys menee konkurssiin siitä syystä, että se tulee pysyvästi maksukyvyttömäksi. Konkurssilain 1 luvun 2 § ilmaisee asian seuraavasti:

”Konkurssiin voidaan asettaa velallinen, joka on maksukyvytön, jollei tässä laissa tai muualla toisin säädetä.

Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tässä laissa sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.”

Tappiollisuudella ja oman pääoman negatiivisuudella ei tässä ole merkitystä. Rahan riittävyys ratkaisee. Oma pääoma voi olla negatiivinen jopa useiden vuosien ajan, mutta silti yhtiötä ei tarvitse asettaa konkurssiin, jos sillä on tilillään riittävästi rahaa silloin, kun velat erääntyvät maksettaviksi.

Oman pääoman negatiivisuus voi ajaa yhtiön konkurssiin lähinnä vain siitä syystä, että tämä negatiivisuus joudutaan ilmoittamaan kaupparekisteriin.

Kun kaupparekisteriin tehty negatiivista omaa pääomaa koskeva ilmoitus tulee tavaran- ja palveluntoimittajien tietoon, ne kiristävät yhtiölle asetettua luottorajaa tai saattavat poistaa sen jopa kokonaan, jolloin yhtiö joutuu maksamaan ostot käteisellä ennakkoon. Tästä seuraa se, että rahavarat hupenevat ja yhtiön toimintaa joudutaan supistamaan. Lopulta yhtiö ajautuu umpikujaan. Velkojat menettävät saamisiaan ainakin osittain – usein kokonaan.

Negatiivisen oman pääoman ilmoittamisvelvollisuus pitää poistaa osakeyhtiölaista velkojien suojaamiseksi. Jos tätä ei haluta poistaa kaikilta osakeyhtiöiltä, se pitää poistaa ainakin yksityisiltä osakeyhtiöiltä, kuten edellä ehdotimme.


Osakepääoman alentaminen

Kun osakeyhtiölaista poistettiin yksityisten osakeyhtiöiden osakepääoman minimiraja, kaupparekisteriin jäi satoja tuhansia yhtiöitä, joilla on turha osakepääoma taseessaan. Näistä yhtiöistä arviolta yli 140.000 on toimivia yrityksiä. Suurin osa osakepääomista on 2.500 euroa tai markka-ajalta periytynyt 2.522,82 euroa (15.000 markkaa).

Tarpeettoman osakepääoman palauttaminen osakkaille on osakeyhtiölaissa säädetty hankalaksi. Velkojille on lähetettävä kuulutus osakepääoman alentamisesta ja jokin velkoja saattaa vastustaa tätä toimenpidettä. Menettely kestää jopa yli puoli vuotta ja kaupparekisterin käsittelymaksut ovat 520 euroa eli noin viidesosa palautettavasta aikaisemman minimirajan mukaisesta rahamäärästä.

Pienten osakepääomien palauttamiselle pitää olla yksinkertaisempi ja halvempi menettely. Velkojien oikeutta vastustaa pienten osakepääomien palauttamista on aihetta rajoittaa, koska muutaman tuhannen euron osakepääoman alentamisen vastustaminen on lähinnä kiusantekoa eikä velkojan etujen turvaamista.

Osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n ensimmäisessä momentissa todetaan seuraavasti:

”Niillä yhtiön velkojilla, joiden saatava on syntynyt ennen 4 §:ssä tarkoitetun kuulutuksen antamista, on oikeus vastustaa osakepääoman alentamista.”

Ehdotamme, että alentamisen vastustaminen rajataan 3.000 euroon seuraavalla tavalla:

”Niillä yhtiön velkojilla, joiden saatava on syntynyt ennen 4 §:ssä tarkoitetun kuulutuksen antamista, on oikeus vastustaa osakepääoman alentamista, mikäli osakepääoman alennus on enemmän kuin 3.000 euroa tai alentamisen jälkeen oma pääoma on negatiivinen.”


Tilintarkastusvelvollisuus

Tilintarkastuslain 2 luvun 2 §:n toisessa momentissa säädetään tilintarkastusvelvollisuuden rajoista seuraavasti:

”Jollei muussa laissa toisin säädetä, tilintarkastaja voidaan jättää valitsematta yhteisössä, jossa sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä:
1) taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa;
2) liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa; tai
3) palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä.”

EU-direktiivi sallii jäsenmaille tilintarkastusvelvollisuudelle seuraavat rajat:

• Taseen loppusumma ylittää 6.000.000 euroa
• Liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 12.000.000 euroa
• Palveluksessa on keskimäärin yli 50 henkilöä

EU:n maksimirajat ovat käytössä mm. Saksassa ja Alankomaissa. Lähes kaikilla jäsenmailla on korkeammat tilintarkastusvelvollisuuden rajat kuin Suomella.

Suomen alhaisia rajoja on perusteltu harmaan talouden torjunnalla. Tämä ajatus tuhoaa tilintarkastajan perustehtävän yhtiön osakkaiden etujen valvojana.

Kun yhtiön maksama tilintarkastaja valjastetaan selvittämään, toimiiko yhtiö harmaassa taloudessa, tällöin yhtiön omien asioiden selvittäminen jää sivuseikaksi. Tilintarkastajan tulee ennen kaikkea analysoida yhtiön strategiaa, johtamista, toimintaa, taloutta, hallintoa ja riskejä. Tällä tavoin tilintarkastajan työstä on todellista hyötyä sekä yhtiölle itselleen että yhteiskunnalle, koska hyvin menestyvä yhtiö maksaa paljon veroja.

Yhtiön itse maksama harmaan talouden selvitystyö on järjetöntä. Verohallinnon ja muiden harmaan talouden tutkijoiden on itse tehtävä työnsä tehokkaasti käyttämättä yhtiön omia tilintarkastajia apulaisinaan.

Harmaan talouden torjunta tilintarkastajien avulla on siinäkin mielessä järjetöntä, että talousrikolliset eivät noudata lakeja. Tilintarkastuskertomuksen väärentäminen on varsin helppoa.

Ehdotamme, että tilintarkastuslain 2 luvun 2 §:n toinen momentti muutetaan seuraavaan muotoon:

”Jollei muussa laissa toisin säädetä, tilintarkastaja voidaan jättää valitsematta yhteisössä, jossa sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä:
1) taseen loppusumma ylittää 350 000 euroa;
2) liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 700 000 euroa; tai
3) palveluksessa on keskimäärin yli 10 henkilöä.”

Nämä rajat vastaavat kirjanpitolain mikroyrityksen rajoja.

Tätä muutosta tehdessä ei pidä ajatella, onko tilintarkastajilla riittävästi töitä, vaan pitää ajatella pienimpien yritysten mahdollisuutta pärjätä kilpailussa ja kasvaa. Tämä hyödyttää myös tilintarkastajia, koska nopeasti kasvavat yritykset joutuvat rajat ylitettyään valitsemaan tilintarkastajan. Tällöin tilintarkastaja voi hyvällä omalla tunnolla laskuttaa työstään asianmukaisen palkkion.

Tämä muutos ei estä mikroyritystä valitsemasta itselleen tilintarkastajaa, koska sitä ei kielletä. Jos mikroyritys valitsee tilintarkastajan vapaaehtoisesti, tällöinkin tilintarkastaja voi hyvällä omalla tunnolla laskuttaa työstään.

Omaan ammattitaitoonsa luottavat tilintarkastajat eivät vastusta tekemäämme ehdotusta, koska heidän työlleen on aina riittävästi kysyntää.

Perustelut

Yritysten hallinnoinnista on tullut jatkuvasti yhä vaikeampaa, vaikka viime vuosikymmenten hallitusten tavoitteena on ollut yrittämisen byrokratian purkaminen.

Yritysten taakkaa lisäävää uutta lainsäädäntöä on perusteltu harmaan talouden torjunnalla. Eduskunnan vuonna 2010 teettämässä tutkimuksessa harmaan talouden määräksi arvioitiin 10 – 14 miljardia euroa.

Verohallinnossa 25.7.2001 laaditussa sisäisessä Harmaan talouden koko Suomessa -muistiossa kuitenkin sanottiin seuraavasti: ”Suomessa ei minkään kansantaloudellisen indikaattorin perusteella ole syytä uskoa harmaan talouden olevan kooltaan kovin merkittävä.”

Vuosina 2004 – 2018 tuomittiin rikoshyötyjä menetettäväksi yhteensä vain noin 233 miljoonaa euroa. Pääosin nämä rikoshyödyt koskivat talousrikoksia.

Verohallinnon sisäisen muistion ja talousrikoksista tuomittujen rikoshyötyjen perusteella on vahva syy olettaa, että vuonna 2010 tehty harmaan talouden kokoa koskeva arvio on huomattavasti ylimitoitettu. Harmaan talouden torjuntaa on silti viime vuosina käytetty perusteluna monille yritystoimintaa rajoittaville lakimuutoksille.

Harmaan talouden torjunnan varjolla säädettyjen lakimuutosten vaikutukset kohdistuvat vain rehellisiin yrittäjiin, sillä tunnettu tosiasia on, että rikolliset eivät noudata lakeja.

Pääsääntöisesti yrittämisen olosuhteita rajoittavat lakimuutokset ovat pakottavia. Rehellisille nano- ja mikroyrityksissä toimiville yrittäjille tämä on aiheuttanut toimintaa tukahduttavia muutoksia. Nämä yritykset tarvitsevat enemmän vapaaehtoisuutta. Tämän aloitteen ehdotukset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Yrittäjät voivat harkintansa mukaan noudattaa niitä tai olla noudattamatta.

Suomessa oli vuoden 2018 lopussa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 336.000 yrittäjää tai yrittäjäperheenjäsentä. Viime vuosina yrittäjien määrä on jatkuvasti vähentynyt. Suomessa on 1980-luvun lopun tilanteeseen verrattuna 46.000 yrittäjän vajaus, vaikka 1990-luvun laman jälkeen taloudessa on eletty useita nousukausia.

Vuonna 2017 Suomessa oli Tilastokeskuksen tuottaman yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston mukaan 326.000 alle 5 henkilöä työllistävää nanoyritystä ja 19.000 alle 10 henkilöä työllistävää mikroyritystä. Niiden osuus oli yhteensä 95 prosenttia kaikista toimivista yrityksistä.

Nano- ja mikroyritykset tarvitsevat erityistä lainsuojaa, sillä markkinoilla ne joutuvat toimimaan isompien yritysten tiukassa puristuksessa.

Suuri osa suomalaisista yrittäjistä elää tuloilla, jotka alittavat köyhyysrajan. Silti nämä ihmiset tekevät normaalia enemmän töitä, maksavat sopimusten mukaiset palkat työntekijöilleen ja palvelevat auliisti asiakkaitaan.

Jos nano- ja mikroyrityksille annetaan reilu mahdollisuus, ne tuottavat yrittäjille kohtuullisen elannon, kasvavat nopeimmin ja työllistävät tehokkaimmin. Koko yhteiskunta hyötyy.

Tässä aloitteessa nano- ja mikroyrityksistä käytetään yhteisnimitystä mikroyritykset ja niillä tarkoitetaan kirjanpitolain 1 luvun 4 b §:ssä tarkoitettuja mikroyrityksiä:

”Tässä laissa tarkoitetaan mikroyrityksellä kirjanpitovelvollista, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy enintään yksi seuraavista kolmesta raja-arvosta tilinpäätöspäivänä:
1) taseen loppusumma 350 000 euroa;
2) liikevaihto 700 000 euroa;
3) tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 10 henkilöä.”

Aloitteessa ehdotetaan muutoksia lakiin tulotietojärjestelmästä, lakiin hankintayksiköiden ja elinkeinonharjoittajien sähköisestä laskutuksesta, kirjanpitolakiin, osakeyhtiölakiin sekä tilintarkastuslakiin.

Kun yleensä lainvalmistelussa kuullaan suurten yritysten ja järjestöjen lobbaajia ja julkishallinnon virkamiehiä, me tämän aloitteen allekirjoittajat olemme pienimmissä yrityksissä toimivia yrittäjiä ja heidän ystäviään.

Tällä kansalaisaloitteella haluamme korjata vuoden alussa käyttöönotetun tulorekisterin pahimmat valuvirheet, että siitä tulisi edes siedettävä mikroyrityksille. Haluamme jo ennakolta estää suunnitelmissa olevan laskukohtaisen alv-ilmoittamisen toteutumisen mikroyrityksille, koska siitä näyttää tulevan hankalampi kuin tulorekisteri.

Tilinpäätöksen laadintaa haluamme helpottaa ja nopeuttaa pienellä lakimuutoksella ilman, että tämä vaikeuttaa tilinpäätöksen hyödyntämistä.

Osakeyhtiöille säädetyt tilinpäätösten julkistamispakko ja negatiivisen oman pääoman ilmoittamispakko vaarantavat mikroyritysten olemassaolon, joten ehdotamme niiden poistamista. Koska osakepääoman 2.500 euron minimiraja poistettiin, haluamme myös mahdollistaa vanhoille osakeyhtiöille pienten osakepääomien palauttamisen.

Lisäksi haluamme, että mikroyrityksillä on vapaus valita tilintarkastajansa ilman lainsäädännössä asetettua pakkoa.

Aloitteen taloudellinen tuki

Ei ole

Kannatusilmoitusten keräystavat

  • Kansalaisaloite.fi

Vastuuhenkilöt

Vireillepanijat

Lassi Mäkinen Hämeenlinna


Edustajat

Lassi Mäkinen Hämeenlinna
Linnankatu 5 B 8, 13100 Hämeenlinna
lassi.makinen@nulltalousteema.fi
0407558666


Varaedustajat

Britt Langrev Hämeenlinna
Linnankatu 5 B 8 13100 Hämeenlinna
britt.langrev@nulltalousteema.fi
0407558123