Sisältöön | Selaa aloitteita | Ohje | Tulosta

Lakialoite takuutulosta perusturvan parantamiseksi

1.3.2018

3 001 kannatusilmoitusta, joista muualla kerättyjä 310

Kannatusilmoituksia tässä palvelussa 2 691

Kuvaajassa näytetään vain Kansalaisaloite.fi-palvelussa kerätyt kannatusilmoitukset. Kuvaaja päivittyy vuorokauden vaihtuessa.
Voit upottaa kuvaajan omille verkkosivuillesi täältä.

Kannattaminen vaatii vahvan tunnistautumisen. Tunnistautumisen jälkeen voit kannattaa myös muita aloitteita. Nimesi ei tule näkyviin Kansalaisaloite.fi:ssä.

Lue lisää tunnistautumisesta, yksityisyydensuojasta ja julkisuudesta.

Kannata aloitetta
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta tunnistautua sähköisesti, voit tehdä kannatusilmoituksen tulostettavalla esitäytetyllä lomakkeella.

Kansalaisaloitteen otsikko

Lakialoite takuutulosta perusturvan parantamiseksi

Aloitteen päiväys

1.3.2018

Aloitteen muoto

Lakiehdotus

Oikeusministeriön asianumero

OM 42/52/2018

Aloitteen sisältö

Aloitteessa ehdotetaan säädettäväksi laki takuutulosta ja muutettavaksi takuueläkkeestä annettua lakia.

Aloite:
– Parantaisi ansio- ja hintakehityksestä jälkeenjäänyttä perusturvaa
– Parantaisi mahdollisuutta kohtuullisen kulutukseen
– Vähentäisi pitkäaikaista toimeentulotuen tarvetta
– Vähentäisi tarvetta turvautua leipäjonoihin
– Vähentäisi köyhyyttä ja eriarvoisuutta

Aloite parantaisi perusturvaa nostamalla syyperusteisten toimeentuloturvaetuuksien vähimmäistasoa takuutulolla ja korottamalla takuueläkettä.
– Noin tuhannen euron takuutulo turvattaisiin kaikille syyperustaisia perusturvaetuuksia saaville. Näitä perusturvaetuuksia ovat päiväraha sairauden, äitiyden, vanhemmuuden ja isyyden johdosta, kuntoutusraha, peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan päiväraha. Perusturvaetuuksista jäisi verojen jälkeen käteen noin 790 euroa kuukaudessa.
– Myös takuueläke nousisi noin tuhanteen euroon ja siitä jäisi 2–3 % veron jälkeen käteen lähes sama summa kuukaudessa.

Takuutuloa hallinnoisi Kansaneläkelaitos (Kela) ja muutoksen aiheuttama hallinnollinen lisätyö olisi vähäinen. Takuutulon piirissä olevat toimeentuloturvaetuudet määräytyisivät kuten tähänkin asti, mutta mikäli etuuden määrä alittaa takuutulon, Kela maksaisi etuuden saajalle takuutulon turvaavan etuuden. Mikäli ansiosidonnainen päiväraha alittaa takuutulon, työttömyyskassa ilmoittaa määrän Kelaan, joka varmistaa, että päivärahan saaja saa takuutulon mukaisen tulon.

Uudistuksen nettokustannusvaikutus julkiselle taloudelle olisi noin 950–1000 miljoonaa euroa vuodessa. Pienituloisille perusturvana maksettu raha siirtyisi pääosin suoraan kulutukseen ja lisäisi siten tuotantoa. Uudistus voitaisiin rahoittaa mm. korottamalla pääoma- ja palkkaverotusta sekä sairausvakuutus- ja työttömyysturvavakuutusmaksuja.

Takuutulo vähentäisi pienituloisten tarvetta hakea toimeentulotukea. Leikkaukset ja indeksijäädytykset perusturvaan ovat aiheuttaneet kasvavaa tarvetta turvautua toimeentulotukeen. Takuutulo ei kuitenkaan parantaisi niiden noin 40 000 ihmisen taloudellista tilannetta, jotka elävät toimeentulotuen varassa ilman ansiotuloa tai syyperustaista toimeentuloturvaa. Heidän tilannettaan tulisi parantaa erikseen.

Takuutulo ja takuueläkkeen korottaminen parantaisivat noin miljoonan ihmisen taloudellista tilannetta ja mahdollisuuksia suoriutua välttämättömistä menoistaan.

Suomessa kokeillaan parhaillaan osittaista perustuloa ja valmistellaan perusturvan kokonaisuudistusta. Aloitteen mukainen takuutulo ja takuueläkkeen korotus olisivat osa perusturvan uudistamista.

Aloitteen kautta Suomi noudattaisi jälleen Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan tekemiään sitoumuksiaan, joissa määritellään alaraja sosiaaliturvaetuuksille. Aloite auttaisi Suomea saavuttamaan EU:n Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä asettaman tavoitteen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrää 150 000 henkilöllä vuoteen 2020 mennessä sekä YK:n Agenda2030-toimintaohjelmaan sisältyvän tavoitteen puolittaa köyhyys vuoteen 2030 mennessä.

LAKIESITYS

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Laki takuutulosta perusturvan parantamiseksi

1 § Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa takuutulo henkilön saadessa päivärahaa sairauden, äitiyden, vanhemmuuden ja isyyden johdosta sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaisesti tai kuntoutusrahaa lain Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005) mukaisesti tai työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea työttömyysturvalain (1290/2002) mukaisesti.
Takuutulolla torjutaan köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä lisätään perusturvan varassa elävien kansalainen mahdollisuuksia elää kohtuullista elämää selviytymällä välttämättömistä menoistaan.

2 § Takuutulo on 987,50 euroa kuukaudessa. Jos etuus maksetaan päiväkohtaisena, on takuutulo 45,93 euroa/päivä.

3 § Takuutulon toteuttaa Kansaneläkelaitos maksaessaan etuuden saajille sairauden, äitiyden, vanhemmuuden, isyyden, kuntoutuksen ja työttömyyden johdosta sairausvakuutuslaissa (1224/2004) säädettyä sairauspäivärahaa sekä äitiys- isyys-, ja vanhempainrahaa, Kansaneläkelaitoksen kuntoutuskuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun laissa (566/2005) säädettyä kuntoutusrahaa sekä työttömyysturvalaissa (1290/2002) säädettyjä työttömän peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea.
Mikäli henkilö saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, jonka määrä jää alle takuutulon, ilmoittaa työttömyyskassa asiakkaan suostumuksella etuuden määrän ja muut takuutulon maksamiseksi tarvittavat tiedot Kansaneläkelaitokselle, joka maksaa takuutulon etuuden saajalle ilman erillistä hakemusta.

4 § Kansaneläkelaitos laskee ensin etuuden määrän asianomaisen etuuslain mukaisesti. Mikäli etuuden määrä jää tällöin alle 2 §:n mukaisen takuutulon, Kansaneläkelaitos maksaa erotuksen niin että etuuden saaja saa takuutulon.

5 § Takuutulon saamisen edellytyksenä on, että etuuden saamisen ehdot etuuden saajan kohdalla täyttyvät edellä 3 §:ssä mainittujen etuuslakien mukaisesti.

6 § Tämän lain mukaista takuutuloa tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksin muutosten mukaisesti.

7 § Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20

Laki takuueläkkeestä annetun lain 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti takuueläkkeestä (703/2010) annetun lain 8 § 1 momentti muutetaan seuraavaan muotoon:

8 § Täysimääräinen takuueläke on 987,50 euroa kuukaudessa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20

Perustelut

Takuutulo ja takuueläkkeen korottaminen olisivat toteuttamiskelpoinen tapa parantaa suomalaista perusturvaa. Perusturvaa on parannettava, jotta köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntyminen saataisiin pysäytettyä, perusoikeudet toteutuisivat paremmin, toimeentulotuen käyttö palautuisi alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti paikkaamaan tilapäisiä toimeentulo-ongelmia ja Suomi noudattaisi kansainvälisiä ihmisoikeus- ja poliittisia sitoumuksiaan.

Puolella miljoonalla suomalaisella on vakavia toimeentulo-ongelmia, koska heidän tulonsa eivät riitä välttämättömiin menoihin ja kohtuulliseen kulutukseen. Perusturva on jäänyt jälkeen ansio- ja hintakehityksestä, mikä on lisännyt tarvetta toimeentulotukeen ja toimeentulotukiriippuvuutta. 1990-luvun laman aikana syntyneet leipäjonot eivät ole poistuneet ja perusturvan heikko taso on suurin syy ruoka-apuun turvautumiseen.

Aloitteen kautta Suomi noudattaisi jälleen Euroopan sosiaalisen peruskirjaan tekemiään sitoumuksiaan, joissa määritellään alaraja sosiaaliturvaetuuksille. Tämä peruskirjan asettama ehdoton alaraja on 40 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta. Ekvivalentti tarkoittaa sitä, että laskelmassa otetaan huomioon ruokakunnan rakenne. Useamman hengen perhe ei tarvitse henkeä kohti yhtä paljon tuloja kuin yhden hengen kotitalous. Viimeisin ekvivalentti mediaanitulo on laskettu vuodelta 2015 ja on määrältään 1 976 euroa kuukaudessa.
Takuutuloksi ja takuueläkkeeksi esitetään 987,50 euroa kuukaudessa, jolloin siitä jäisi käteen verojen jälkeen vähintään 40 prosenttia mediaanitulosta, eli noin 790 euroa kuukaudessa yhden hengen kotitaloudessa.

Takuutulo toteuttaisi nykyistä paremmin pohjoismaista ajatusta universaalista sosiaaliturvasta vähentämällä sosiaaliturvan tarveharkintaa ja parantaen pienituloisten kansalaisten asemaa.

Seuraavassa perustelemme tarkemmin takuutulon tarvetta, toteutustapaa sekä esitämme arvion sen kustannuksista, rahoituksesta ja etuuskohtaisesta laskemisesta.

KÖYHYYDEN JA ERIARVOISUUDEN LISÄÄNTYMINEN ON PYSÄYTETTÄVÄ PERUSTURVAA PARANTAMALLA

Köyhyys ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Suomalainen köyhyys kasvoi huomattavasti 1990-luvun suuren laman aikana ja sitä seuranneena nousukautena, jääden sen jälkeen uudelle korkealle tasolle.

EU:n määritelmän mukaan henkilön katsotaan elävän köyhyysriskissä, jos hänellä on käytettävissään alle 60 prosenttia väestön keskitulosta. Köyhyysriskissä eläviä kansalaisia on Suomessa 2000-luvulla ollut 600 000 – 700 000. On useita viitteitä siitä, että köyhyys on kääntynyt jälleen nousuun. THL:n arvion mukaan vuosina 2015–2017 köyhyysasteen ennustetaan kasvavan noin 0,8 prosenttiyksikköä. THL:n ATH-kyselyaineiston mukaan kansalaisten köyhyyskokemukset ovat kasvaneet aikavälillä 2013–2016.

Suomalainen köyhyys näkyy mm. leipäjonojen pidentymisenä ja toimeentulotukihakemusten kasvuna. Keskeisiä syitä tähän ovat pitkäaikaistyöttömyys, asumiskulujen ja erityisesti vuokrien nousu, ruuan ja muiden välttämättömyystarvikkeiden, kuten sähkön siirtohintojen nousu, asiakasmaksujen nousu sekä jälkeenjäänyt perusturva ja pienet eläkkeet.

Perusturva ei ole riittävä sen varassa eläville. Perusturvan tason riittävyyttä arvioitaessa on todettu, että eläkkeensaajia lukuun ottamatta taso ei riitä kattamaan kohtuullisen vähimmäiskulutuksen menoja. Takuueläkettä saavat (joukossa mm. työkyvyttömyyseläkettä saavia vammaisia) ovat eläkeläisistä huonoimmassa asemassa, eikä takuueläke riitä kattamaan minimibudjetin mukaista kulutusta.

Perusturvan tasosta kertoo joka neljäs vuosi Suomessa tehtävä arviointi perusturvan riittävyydestä. ”Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2011–2015” (THL) toteaa, että perusturvan varassa olevan tulotaso jää selvästi väestön itse arvioiman riittävän vähimmäisturvan tason alapuolelle. Perusturvan varassa olevan tulotaso kattoi 66 prosenttia ja takuueläkkeellä olevan tulot kattoivat 85 prosenttia riittäväksi katsotusta rahamäärästä.

Tuore katsaus perusturvan riittämättömyydestä löytyy THL:n julkaisemasta katsauksesta ”Perusturvan riittävyys ja köyhyys 2017”, joka osoittaa, että tilanne ei ole juuri parantunut. Sen mukaan yksin asuvan työttömän perusturva kattaa 73 prosenttia minimibudjetista ja takuueläke 94 prosenttia minimibudjetista.

Vuosina 2016 ja 2017 pienituloisten tilannetta vaikeuttivat lähes kaikkiin sosiaaliturvaetuuksiin kohdistuvat leikkaukset. Vuonna 2016 leikkaus oli 0,4 prosenttia ja seuraavana vuonna 0,85 prosenttia. Lisäksi vuosina 2018–2019 etuuksiin ei tehdä normaaleja indeksikorotuksia. Leikkausten ja indeksijäädytysten vaikutukset kumuloituvat ja kohdentuvat usein samoille henkilöille ja pitkään etuuksia tarvitseville.

Kokonaan perusturvan varassa eläävien määrä on lisääntynyt 55 000:lla vuodesta 2010. Vuonna 2016 Suomessa asuvista 4,7 prosenttia eli 250 000 henkilöä kuului asuntokuntaan, jossa perusturvaetuuksien osuus oli yli 90 prosenttia bruttotuloista.

Riittämätön perusturva johtaa mm. toimentulotuen lisääntyvään ja pitkäaikaiseen käyttöön ja ruoka-apuun turvautumiseen.

Esimerkiksi maaliskuussa 2017 Kela maksoi perustoimentulotukea 62,4 miljoonaa euroa, josta summasta arviolta 48 % kohdistui vuokramenoihin ja muihin asumiseen liittyvät menoihin, erityisesti vesi- ja sähkölaskuihin.

Huomattava osa toimeentulotuesta kohdistui myös terveydenhuoltomenoihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Suomessa Pohjoismaiden korkeimmat. Paljon sairastavien ja pitkäaikaissairaiden olosuhteisiin ovat vaikuttaneet terveydenhuollon maksujen korotus 27,5 prosentilla vuonna 2016 sekä vuosina 2016 ja 2017 toteutetut lääkekorvausten leikkaukset. Terveysmenoja ei ole toistaiseksi huomioitu edellä esitetyissä minimikulutuslaskelmissa.

Toimeentulotuen hakijoista 45 prosenttia ilmoittaa ensisijaiseksi syyksi tuen tarpeeseen työttömyyden. Vuonna 2017 ensimmäisen puolen vuoden aikana Kelan maksamaa työmarkkinatukea sai 300 000 henkilöä, joista noin 100 000 oli ollut yli vuoden työttömänä. Perustoimeentulotukea sai noin 138 000 kotitaloutta kuukausittain. Asumistukea, joka on yhä tärkeämpi monelle pienituloisille, maksettiin noin 870 000 kansalaiselle. Asumistukea leikattiin vuoden 2018 talousarviossa, vaikka vuokrat ovat viime vuosina nousseet huomattavasti muuta hintakehitystä nopeammin.

Ruoka-apuun turvautuu vuosittain arviolta 100 000 ihmistä. Leipäjonoissa käy eniten pitkäaikaistyöttömiä miehiä ja pientä eläkettä saavia naisia. Työmarkkinatuki ja eläke eivät riitä heillä elämän perustarpeiden tyydyttämiseen. Maria Ohisalon väitöskirjaansa ”Murusia hyvinvointivaltion pohjalta: leipäjonot, koettu hyvinvointi ja huono-osaisuus” (2017) tekemät haastattelut osoittavat, että suurin osa ruoka-apua hakevista oli saanut sosiaaliturvaetuuksia. Silti heidän rahansa eivät olleet riittäneet kuin enintään korkeiden asumiskulujen kattamiseen. Joka neljännelle jäi kuukaudessa korkeintaan 100 euroa käyttöön pakollisten menojen jälkeen, joka viidennelle ei sitäkään. Suurin yhteinen selittävä tekijä leipäjonossa olemiseen on perusturvan alhaisuus.

Pienituloinen ajautuu helposti maksuongelmiin ja ulosottoon. Vuonna 2016 ulosottoon päätyi lähes 400 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua. Lisäksi ylivelkaantumisen riskit kohdentuvat voimakkaimmin pienituloisiin, kun kalliskorkoisilla pikavipeillä yritetään paikata tiukkaa taloutta. Tämä johtaa nopeasti velkakierteeseen ja luottotietojen menettämiseen. Lokakuussa 2017 Suomessa oli yli 374 000 maksuhäiriöistä ihmistä.

Erityisen vaikeassa asemassa ovat pitkäaikaistyöttömät ja paljon sairastavat. Työttömyyden pitkittyessä yhä useammalla työttömällä on edessään työmarkkinatuella eläminen, koska vuonna 2016 ansiosidonnaisen päivärahakautta lyhennettiin 400 päivään. Vuonna 2018 työmarkkinatukea ja muuta työttömyysturvaa leikataan ns. aktiivimallin osana 4,65 prosenttia, jos työtön ei 65 päivän työttömyysjaksolla ole ollut tietyn määrän työssä tai aktivointitoimenpiteissä.

Kelan tutkija Minna Ylikännö selvitti työmarkkinatuella elävien kansalaisten elinolosuhteita artikkelissa ”Työmarkkinatuki riittää, riittää, riittää - ei riittänytkään” (2013). Ylikännön saamat vastaukset osoittivat, että yksin asuvat pitkäaikaistyöttömät elivät erittäin niukoissa olosuhteissa. Monilla vuokran ja laskujen maksut viivästyivät. Tarpeellisista lääkkeistä ja sairaanhoitokuluista oli jouduttu tinkimään, eikä uusia vaatteita ollut varaa ostaa kuluneiden tilalle. Yksin asuvista pitkäaikaistyöttömistä osa oli kokenut nälkää.

Kaikkein laajimmin ja vakavimmin perusturvan riittämättömyys vaikuttaa lapsiperheisiin, koska lapsena koettu köyhyys vaikuttaa lapsen koko eliniän.

Perheen taloudelliset ongelmat ovat kiinteässä yhteydessä lasten myöhempiin hyvinvoinnin, terveyteen ja toimintakykyyn. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen (Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 –tutkimusaineiston valossa, ns. laman lapset -tutkimus) mukaan 72 prosentilla vuonna 1987 syntyneestä toimeentulotukea saaneesta nuoresta on toimeentulotukea saanut vanhempi. 55 prosentilla psykiatrisen diagnoosin saaneista tämän ikäluokan lapsista vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea. 63 prosenttia peruskoulun jälkeistä tutkintoa vailla olevasta nuoresta on toimeentulotukea saanut vanhempi. Vanhempien pitkäaikaiset taloudelliset ongelmat näyttäytyvät riskinä myös lasten kodin ulkopuolelle sijoittamiselle. Yhdeksällä kymmenestä kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsesta oli vanhempi, joka oli saanut toimeentulotukea seuranta-aikana. Monien suomalaisten lasten koulunkäynti keskeytyy jo toisella asteella perheen rahanpuutteen vuoksi. Vaikka varsinainen opetus on maksutonta, niin oppikirjat ja -välineet ovat toisen asteen koulutuksessa maksullisia.

Lapsiperheisiin on vaikuttanut perhepoliittisten tulonsiirtojen matala taso ja heikentyminen. Lapsilisiä on leikattu ja niiden indeksisisonnaisuus on poistettu. Vähimmäisvanhempainpäivärahojen taso on hyvin matala (24,64 euroa arkipäivältä vuonna 2018).

THL:n tutkimuksen (Lapsiköyhyys Suomessa 2010-luvulla) vuonna 2014 köyhiä lapsia oli 126 000. Köyhyys koskettaa yli kymmentä prosenttia lapsista. Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on työttömyyttä, matalaa koulutusta ja työelämän muutos. Myös monessa työssäkäyvässä lapsiperheessä on köyhyyttä. THL:n tutkimuksen mukaan köyhien lapsiperheiden huoltajat ovat muiden lapsiperheiden huoltajia useammin vailla ammatillista koulutusta, mutta köyhien lasiperheiden osuus korkeakoulutettujen huoltajien keskuudessa on lisääntynyt 2000-luvulla. Lapsiperheiden toimeentuloa ovat heikentäneet tulonsiirtojen reaaliarvon aleneminen sekä monet verojen ja maksujen korotukset. Pelkän perusturvan varassa elävissä perheissä asui viisi prosenttia lapsista vuonna 2014. Yleisintä perusturvalla eläminen oli alle kolmivuotiaiden lasten perheissä. THL:n tutkimus osoittaa, että toimeentulo-ongelmat heijastuvat lapsiperheiden hyvinvointiin monin tavoin. Jos toimeentulo on hankalaa, vanhemmilla on muita lapsiperheitä useammin parisuhdeongelmia ja huolta vanhemmuudestaan sekä yleisemmin huolia lastensa terveydestä, elämäntavoista, tunne-elämästä ja sosiaalisista suhteista sekä lapsen oppimisesta.

Järjestöt ja kirkon diakoniatyö joutuvat päivittäin kohtaamaan alhaisen perusturvan seurauksia. Kun ihmiset eivät pysty maksamaan laskujaan tai ostamaan ruokaa, haetaan apua järjestöiltä ja seurakunnilta. Kirkon diakoniatyöstä on leipäjonojen ohella tullut sosiaaliturvan ”viimeinen luukku”. Järjestöjen ja diakoniatyön mahdollisuudet auttaa hädänalaisia ihmisiä ovat kuitenkin rajalliset, eikä valtiovalta voi ulkoistaa näille vastuutaan riittävästä perusturvasta.

SUOMEN KANSAINVÄLISET SITOUMUKSET EDELLYTTÄVÄT PAREMPAA PERUSTURVAA

Suomi on ratifioinut YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 6/1976). TSS-sopimuksen mukaan jokaisella on oikeus saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon. Sopimus edellyttää kohtuullisen toimeentulon takaamista kaikille kansalaisille. Tämä tulee saavuttaa viime kädessä sosiaaliturva- ja sosiaaliavustusetuuksilla. Nämä perustarpeet eivät toteudu Suomessa kaikkien pienituloisten kohdalla, kuten edellä on käynyt ilmi.

Suomen perustuslain 19 § 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Perustuslain 19 §:n 2 momentti edellyttää lailla taattavaksi jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Nämä perustuslain säännökset eivät toteudu, jos etuuksien taso ei ole riittävä.

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota Suomen perusturvan, vähimmäistoimeentuloetuuksien ja eläkkeiden alhaiseen tasoon. Komitea on antanut Suomelle useita huomautuksia kommentoidessaan Suomen sopimuksen noudattamisesta antamia raportteja ja päättäessään saamistaan järjestökanteluista.

Euroopan sosiaalinen peruskirja on Euroopan neuvostossa vuonna 1961 solmittu ihmisoikeussopimus, joka uudistettiin vuonna 1996 (SopS 78–80/2002). Suomi on sitoutunut noudattamaan peruskirjan velvoitteita (Laki uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta 14.6.2002/486, SopS 78/2002). Peruskirjaa koskevan lain 1 § kuuluu: ”Strasbourgissa 3 päivänä toukokuuta 1996 tehdyn uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan sosiaaliseen peruskirjaan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut”.

Kysymyksessä on ns. menu-sopimus, jolloin valtiot voivat valita artiklat, joita sitoutuvat noudattamaan. Sopimuksen hyväksyvän valtion ei tarvitse sitoutua kaikkiin sopimuksen artikloihin, vain tiettyyn minimimäärään. Suomikin ratifioi vain ne Euroopan sosiaalisen peruskirjan artiklat, jotka se katsoi voivan toteutua Suomessa. Näihin kuuluivat sosiaaliturvaa ja sosiaaliavustuksia koskevat artiklat 12 ja 13, jotka määrittävät sosiaaliturvaetuuksien ja sosiaaliavustusten minimitasot.

Peruskirjan noudattamista valvoo Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea. Valvonta perustuu jäsenmaiden määräajoin tekemiin raportteihin, joihin komitea ottaa kantaa ja tekee johtopäätöksiä sopimuksen noudattamisesta. Peruskirjassa on järjestökantelujärjestelmä. Järjestökantelun tekemällä työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt voivat kiinnittää komitean huomion siihen, että peruskirjan velvoitteita ei jäsenmaassa noudateta. Valvontajärjestelmän seurauksena jäsenvaltioiden edellytetään muuttavan lainsäädäntöään tai käytäntöjään saadakseen tilanteen yhdenmukaiseksi sopimuksen velvoitteiden kanssa. Suomi on ratifioinut järjestökanteluita koskevan lisäpöytäkirjan vuonna 1998 (SopS 75–76/1998).

Suomen sosiaalioikeudellisen seura SSOS ry teki vuonna 2012 kantelun Suomen sosiaaliturvaetuuksien minimitasosta. Järjestö piti etuuksien tasoa liian alhaisena sosiaaliseen peruskirjan artiklan 12§1 velvoitteisiin nähden (Complaint 88/2012). SSOS ry katsoi, että Suomen perusturvaetuuksien minimitaso, mukaan lukien sairauspäiväraha (594 € kuukaudessa ennen veroja, 475 € verotuksen jälkeen), äitiysraha ja kuntoutusraha (sama määrä kuin sairauspäivärahassa), työttömyysturvan peruspäiväraha (698 € kuukaudessa ennen veroa, 558 € 20 prosentin ennakkopidätyksen jälkeen) sekä takuueläke (738,82 € kuukaudessa) olivat niin pieniä, että sosiaalisen peruskirjan 12 artiklan 1 kohdan asettamat velvoitteet jäsenmaalle eivät täyttyneet (luvut ovat vuoden 2013 tasoa).

Päätöksessään (Merits 88/2012) sosiaalisten oikeuksien komitea totesi, että sosiaaliturvajärjestelmän tulee kattaa perinteiset riskitilanteet ja tarjota riittävät etuudet mm. sairauden, työttömyyden, vanhuuden, äitiyden, invaliditeetin ja leskeyden varalle. Komitean arvioidessa artiklan 12 toteutumista oli keskeistä arvioida sitä, täyttyvätkö Suomen minimitasoiset sosiaaliturvaetuudet 40 ja 50 prosentin tason vuoden 2013 ekvivalentista mediaanitulosta. Lähtökohtana tarkastelulle oli tieto siitä, että vuonna 2013 50 prosenttia painotetusta, ekvivalentista mediaanitulosta (1940 euroa/kk) oli 970 euroa/kk ja 40 prosenttia 776 €/kk. Komitean päätösten mukaan tuloa korvaavien etuuksien määrä ei saa jäädä alle 50 prosenttia kunkin jäsenmaan painotetusta ekvivalentista mediaanitulosta. Jos etuus jää 40 ja 50 prosentin välille, komitea voi ottaa huomioon henkilön mahdolliset lisäetuudet, joita henkilöllä on mahdollisuus saada, kuten sosiaaliavustukset ja asumistuen. Komitean mukaan etuutta on pidettävä selvästi riittämättömänä, jos etuuden määrä jää määrältään vähemmäksi kuin 40 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta.

Päätöksessään komitea totesi, että edellä mainitut Suomen perusturvaetuuksien määrät jäivät 40 prosentin ehdottoman rajan (776 euroa/kk netto) alle ja olivat siten selvästi riittämättömiä (manifestly inadequate). Komitean johtopäätös oli, että Suomi rikkoi ratifioimaansa peruskirjan artiklaa 12§1. Näin siksi, että minimisairauspäivärahan määrä vuonna 2013 (475 euroa/kk netto) vastasi 24 prosenttia mediaanitulosta. Äitiysraha ja kuntoutusraha samansuuruisina kuin sairauspäiväraha vastasivat samoin vain 24 prosenttia. Työttömän peruspäiväraha (558 euroa/kk netto) vastasi 29 prosenttia mediaanitulosta, eli eroa oli 11 prosenttia ehdottoman alarajan alapuolella (em. päätös 71 kohta). Takuueläke (738,82 € kuukaudessa), josta ei toteuteta ennakonpidätystä, vastasi 38 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta. (Merits 88/2012, 68–70 kohta).

SSOS ry teki työmarkkinatuen tasosta myös toisen kantelun vuonna 2014 (Complaint 108/2014). Tähän kanteluun komitea antoi päätöksensä 5.5.2017 (Merits 108/2014) toistaen aiemman kantansa Suomen työmarkkinatuen liian alhaisesta tasosta. Arvioitavana oli tällöin työmarkkinatuen taso vuonna 2014. Komitea totesi, että työmarkkinatuen määrä oli nettona vuonna 2014 noin 561,6 euroa kuukaudessa, joka vastasi 28,4 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta. 50 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta oli vuonna 2014 määrältään 987,57 euroa, joten työmarkkinatuki jäi vuonna 2014 vielä enemmän jälkeen 50 prosentin tasosta kuin vuonna 2013. Suomen työmarkkinatuen määrä ei komitean mielestä riittänyt varmistamaan yhdenmukaisuutta peruskirjan asettamien vaatimusten kanssa. Komitea katsoi myös, ettei työmarkkinatuki yhdistettynä muihin etuuksiin, joihin asiassa viitattiin, kuten asumistukeen ja toimeentulotukeen, ollut määrältään riittävä kattamaan edunsaajan perustarpeita. Komitea katsoi jo toisen kerran Suomen rikkovan peruskirjan artiklaa 13§1.

Komitean ensimmäinen langettava päätös Suomelle (Merits 88/2012) tuli julkiseksi 11.2.2015. Sosiaali- ja terveysministeriö ja ulkoministeriö julkaisivat tuolloin lyhyen tiedotteen, jossa komitean johtopäätökset kiistettiin. Suomen perusturvan katsottiin olevan kunnossa eikä toimenpiteisiin perusturvan korottamiseksi nähty aihetta. Ministeriöiden mukaan erilaiset palvelut ovat niin kattavia, että ne korvaavat perusturvan alhaisuuden.

Vuonna 2017 hallituksen ns. indeksijäädytyslain (HE 123/2017) perusteluissa katsottiin, että Suomen taloudellinen tilanne antaa oikeuden jättää sosiaalisten oikeuksien komitean esittämät sosiaalietuuksien korotukset tekemättä. Perusteluissa vedottiin niin ikään ”pohjoismaiseen käsitykseen sosiaaliturvasta rahallisen tuen ja palvelujen yhdistelmänä” ja siihen että yksittäisen tuen taso ei ole hyvä mittari tuen riittävyydelle.

Hallituksen perusteluissa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että myös erilaisista palveluista on Suomessa leikattu ja niiden maksuja korotettu. Lisäksi 40 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta on ehdoton rahallinen alaraja, joka tulisi taata täydentävistä palveluista huolimatta.

Alkuvuodesta 2018 Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea antoi johtopäätöksensä Suomen raportista sosiaalisen peruskirjan noudattamisesta vuosina 2012-2015. Sosiaaliturvaa koskevan artikla 12.1 osalta komitea päätyi johtopäätökseen, ettei tilanne Suomessa ole sopusoinnussa artiklan kanssa, koska sairaus-, työttömyys- ja äitiysrahan minimimäärät ovat riittämättömiä. Sosiaaliavustuksia koskevan artikla 13.1. osalta komitea päätyi samaan johtopäätökseen. Tilanne Suomessa ei ole sopusoinnussa artiklan 13.1. kanssa, koska sosiaaliavustusten (mukaan lukien työmarkkinatuki) määrä ei ole riittävä.

Perusturvan parantaminen edesauttaisi Suomea saavuttamaan myös poliittisia sitoumuksiaan köyhyyden vähentämiseksi.

EU:n vuonna 2010 solmitun Eurooppa 2020 -strategian yhtenä tavoitteena on vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrää. Suomi on asettanut tavoitteeksi vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien määrää 150 000 hengellä vuoteen 2020 mennessä. Suomi ei ole juuri edennyt tavoitteessa.

Suomi on sitoutunut vuona 2015 YK:n Kestävän kehityksen tavoitteisiin ja Agenda2030 -toimintaohjelmaan, jossa yhtenä tavoitteena on köyhyyden puolittaminen Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta (2017) toteaa että ”Eriarvoisuus on kasvanut Suomessa. Eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämisessä riittävän toimeentulon turvaaminen sekä yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset hyvinvointi- ja työvoimapalvelut ovat tärkeitä.”

Riittävän toimeentulon turvaaminen takuutulon ja takuueläkkeen korottamisen kautta vähentäisi köyhyyttä (köyhyysaste vähenisi arviolta prosentin ja pienituloisten määrä vähentyisi noin 60 000 henkilöllä).

TAKUUTULON LASKEMINEN JA HALLINNOINTI

Takuutulon määräytymisen lähtökohta on Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean asettama ehdoton alaraja, joka on neljäkymmentä prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta. Viimeisin Tilastokeskuksesta ja Eurostatista saatavissa oleva tieto ekvivalentista mediaanitulosta Suomessa vuodelta on 2015, 1 976 euroa/kk. Tästä summasta 40 prosenttia on noin 790 euroa.

Koska syyperusteisista sosiaaliturvaetuuksista peritään enintään 20 prosentin vero, tulisi takuutulon olla 987,50 euroa, jotta siitä verojen jälkeen jäisi vähintään 790 euroa kuukaudessa nettona käteen. Vero voi jäädä pienemmäksikin, koska se on yksilöllinen, mutta takuutulon bruttomäärän on oltava 987,50 euroa kuukaudessa, jotta nekin etuuden saajat, joilta peritään 20 prosenttia veroa etuutta maksettaessa saavat hyväkseen ehdottomana alarajana pidetyn neljänkymmenen prosentin tason.

Takuutulo on määriteltävä myös päiväkohtaisena etuutena. Siksi bruttomääräinen takuutulo kuukaudessa 987,50 euroa on jaettava 21,50:llä. Näin saadaan päiväkohtaiseksi bruttomääräiseksi takuutuloksi 45,93 euroa. Tällöin enintään 20 prosentin veronpidätyksen jälkeen etuuden saaja saa takuutulona nettona 36,74 päivää kohti.

Esitämme myös takuueläkkeen korottamista 987,50 euroon kuukaudessa. Takuueläkkeen verotus on eläkevähennyksestä johtuen lievempi kuin muissa etuuksissa, joten siitä käteen jäävä nettosumma on jonkin verran suurempi kuin takuutuloa saavalla. Takuueläkkeen korkeampaa määrää voidaan perustella sillä, että sen varassa joutuu usein elämään elämänsä loppuun saakka.
Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on sosiaalista peruskirjaa soveltaessaan todennut kantanaan, että peruskirja edellyttää etuuksien tason seuraavan hinta- ja kustannuskehitystä. Siksi ehdotamme, että takuutulo ja korotettu takuueläke tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksin kehityksen mukaisesti.

Uudistuksen käytännön toteuttamisesta vastaisi Kansaneläkelaitos (Kela), joka hallinnoi ansiosidonnaista työttömyysturvaa lukuun ottamatta kaikkia niitä etuuksia, joihin ehdotamme liitettäväksi takuutulon. Kansaneläkelaitos hallinnoi myös takuueläkettä. Työttömyysturvassa ansiosidonnaista turvaa hallinnoivat työttömyyskassat, joten ansiosidonnaisen työttömyysturvan jäädessä alle takuutulon, saisi asiakas takuutulon työttömyyskassan ja Kelan yhteistyönä. Työttömyyskassa ilmoittaa asiakkaan suostumuksella maksamansa takuutulon alittavan etuuden ja siihen liittyvät tiedot Kelalle ja Kela maksaa etuuden määrän ja takuutulon erotuksen asiakkaalle ilman eri hakemusta.

Kelalla perustoimeentulotuen hallinnoijana on myös mahdollisuus tarvittaessa sovittaa takuutulo yhteen toimeentulotuen kanssa. Takuutulon saaminen merkitsee useimmissa tapauksissa sitä, että henkilön oikeus toimeentulotukeen poistuu tai vähenee, jolloin korkeampi takuutulo merkitsee vastaavasti kustannusten vähentymistä toimeentulomenoissa.

Takuutulon käyttöönotto ei vaadi muutoksia asianomaisiin etuuslakeihin, joita ovat sairausvakuutuslaki (1224/2004), laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005) ja työttömyysturvalaki (1290/2002). Nämä lait säilyisivät takuutulosta huolimatta muuttamattomina, jolloin oikeus etuuksiin ja etuuksien laskenta säilyisi ennallaan. Takuueläkkeen korottaminen takuutulon tasolle merkitsee vain yhtä muutosta takuueläkelakiin.

Takuutulosta ehdotetaan säädettäväksi oma erillinen lakinsa. Takuutulon saaminen edellyttää, että henkilö on täyttänyt etuuden saamisen ehdot asianomaisen etuuslain mukaisesti.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan eduskunnan päättämänä aikana. Vuoteen 2020 mennessä Suomen tulisi saavuttaa Eurooppa 2020 -strategiassa asetettu tavoite köyhyyden vähentämisestä. Tuolloin on myös kulunut viisi vuotta siitä, kun Suomi sai ensimmäisen huomautuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta uudistetun sosiaalisen peruskirjan artikloiden 12 ja 13 rikkomisesta.

TAKUUTULON KUSTANNUKSET, RAHOITUS JA VAIKUTUKSET

Takuutulon ja takuueläkkeen korottamisen kustannukset ja vaikutukset on arvioitu mikrosimulaation SISU – mallilla käyttäen hyväksi vuoden 2015 laajaa rekisteriaineistoa. Mikrosimulointi mahdollistaa tulonsiirtojärjestelmään kohdistuvien lainsäädäntömuutosten monipuolisen vaikutusarvioinnin.

Uudistuksen nettokustannusvaikutus olisi noin 950–1000 miljoonaa euroa vuodessa. Uudistuksen kustannuksia vähentää se, että se samalla lisäisi valtion ja kuntien verotuloja. Pienituloisille perusturvana maksettu raha siirtyisi pääosin suoraan kulutukseen ja hyödyttäisi siten kansantaloutta. Tätä positiivista vaikutusta mm. kulutusverotuksen kasvuun ei ole huomioitu kustannusvaikutuslaskelmassa.

Uudistus voitaisiin rahoittaa mm. korottamalla pääoma- ja palkkaverotusta, vähentämällä tarpeettomia yritystukia, valvomalla aiempaa tehokkaammin harmaata taloutta sekä puuttumalla veronkiertoon. On myös mahdollisuus korottaa sairausvakuutus- ja työttömyysturvamaksuja, joilla näitä etuuksia rahoitetaan. Rahoitukseen riittäisi jo sekin, että palautettaisiin pieni osa viime vuosikymmeninä tehtyjä veroalennuksia. Pertti Honkasen keräämien tietojen mukaan vuonna 1995 ansiotulojen verot, sosiaalivakuutusmaksut mukaan lukien, olivat 31,4 prosenttia veronalaisista ansiotuloista. Vuonna 2007 ansiotulojen veroaste oli 27,3 prosenttia. Veroasteen 4,1 prosenttiyksikön pienentyminen vastaa 3,9 miljardia euroa vuoden 2007 tasossa.

Yhteeveto simuloinnista

Ehdotetun takuutulon ja takuueläkkeen vaikutuksia laskettiin käyttämällä SISU-mikrosimulaatiomallia, jonka rekisteriaineisto on vuodelta 2015 ja jossa lähtökohtana on vuoden 2015 lainsäädäntö.

Simulointimallin mukaan sairausvakuutuksen menot kasvaisivat 78,3 työttömyysturvan 1138 ja takuueläkkeen 558 milj. euroa, joten menot kasvaisivat yhteensä 1774 milj. euroa.

Kun kaikki nuo etuudet ovat veronalaista tuloa, valtion verotulot lisääntyisivät 34, kuntien verotulot 375, kirkon verotulot 17, yle-veron tulot 11 ja sairaanhoitomaksuista kertyvät tulot 27 milj. euroa. Tulojen lisäys olisi yhteensä 464 milj. euroa.

Takuutulo ja takuueläkkeen korotus vähentäisi asumistuen menoja 207 ja toimeentulotuen menoja 140 milj. eurolla. Menojen vähennys olisi yhteensä 347 milj. euroa.

Kokonaisuudessaan nettolisäys väestön tuloihin olisi 963 milj. euroa ja julkista taloutta uudistus rasittaisi samalla summalla.

Uudistus alentaisi eriarvoisuutta mittaavaa gini-kerrointa arvosta 27,3 arvoon 26,8. Gini-kerroin on 100, jos yksi tulonsaaja saa yhteiskunnan kaikki tulot ja 0, jos kaikki tulonsaajat saavat yhtä suuret tulot.

Köyhyysaste alenisi 13,2:sta 12,1:een. Se mittaa, kuinka suuri osa väestöstä elää kotitalouksista, joiden tulot ovat alle 60 prosenttia kotitalouksien mediaanituloista. Lapsiköyhyysaste alenisi 12,2:sta 11,7:ään. Se kertoo, kuinka suuri osa lapsista elää kotitalouksissa, joiden tulot ovat alle 60 prosenttia kotitalouksien mediaanituloista. 65-vuotta täyttäneiden köyhyysaste alenisi 11,9:stä 10,3:een. 65-vuotta täyttäneiden köyhyysaste määräytyy samalla tavoin kuin edelliset eli se kertoo niiden 65-täyttäneiden osuuden, jotka elävät kotitalouksissa, joiden tulot ovat alle 60-prosenttia kotitalouksien mediaanituloista.

Henkilöitä, joiden tulot kasvaisivat uudistuksen seurauksena, olisi noin 930 000. Takuueläke paranisi 120 000 takuueläkkeen saajalla ja uusia takuueläkkeen saajia olisi 165 000. Luvuissa ovat mukana vain välittömät edunsaajat. Jos mukaan lasketaan lapset ja muut perheenjäsenet, uudistus parantaisi yli miljoonan suomalaisen taloudellista tilannetta.

Laskelman luvut on ymmärrettävä suuntaa antaviksi. Laskelmat ovat epätarkkoja erityisesti toimeentulotuessa. Köyhyysasteissa tärkeää on muutoksen kokoluokka, sillä simulointiaineiston köyhyysasteet vuonna 2015 poikkeavat hieman Tilastokeskuksen virallisista köyhyysasteista. Jos vertailu tehtäisiin suhteessa vuosien 2017 ja 2018 lainsäädäntöön, vertailu muuttuisi jonkin verran mm. perusturvan ja asumistuen leikkausten, takuueläkkeen tasokorotusten (2016, 2018) ja verolainsäädännön muutosten vuoksi. Voidaan silti olettaa, että muutosten suuruusluokka ei kovin paljon muuttuisi.

Etuuksien muutokset takuutulon käyttöönoton jälkeen

Lähtökohtana on vuoden 2017 taso. Muutoksen tavoitteena, että perusturvan saajat saavat nettotuloja vähintään 40 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta vuonna 2015.

Sairauspäivärahan minimi
- Nykyinen tilanne: Sairauspäivärahan minimimäärä on 23,73 euroa/päivä ja 594 euroa/kk bruttona. Ennakonpidätyksen (enintään 20 prosenttia) jälkeen sairauspäivärahan minimimäärä on 19 euroa/päivä ja 475 euroa/kk nettona.
- Takuutulon käyttöönoton jälkeen: takuutulo olisi 45,93 euroa/päivä ja 987,50 euroa/kk bruttona. Ennakonpidätyksen jälkeen (enintään 20 prosenttia) jälkeen määrä on vähimmillään 36,74 euroa/päivä ja 790 euroa/kk nettona.

Minimimääräinen äitiysraha, kuntoutusraha, isyysraha ja vanhempainraha
- Nykyinen tilanne: Minimimääräinen äitiysraha, kuntoutusraha, isyysraha ja vanhempainraha ovat 23,73 euroa/päivä ja 594 euroa/kk bruttona. Ennakonpidätyksen (enintään 20 prosenttia) jälkeen äitiysrahan, kuntoutusrahan, isyysrahan ja vanhempainrahan minimimäärä on 19 euroa/päivä ja 475 euroa/kk nettona.
- Takuutulon käyttöönoton jälkeen: takuutulo olisi 45,93 euroa/päivä ja 987,50 euroa/kk bruttona. Enintään 20 prosentin veronpidätyksen jälkeen määrä on vähimmillään 36,74 euroa/päivä ja 790 euroa/kk nettona.

Työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki
- Nykyinen tilanne: Työttömän peruspäiväraha on 32,40 euroa/päivä bruttona ja sitä maksetaan 5 päivänä viikossa. Enintään 20 prosentin ennakonpidätyksen jälkeen peruspäiväraha on 25,92 euroa/päivä ja 697 euroa/kk bruttona. Työttömyysetuutta korotetaan, jos huollettavalla on alle 18-vuotiaita lapsia. Enintään 20 prosentin ennakonpidätyksen jälkeen peruspäiväraha on 25,92 euroa/päivä ja 557 euroa/kk nettona. Työmarkkinatuki on samansuuruinen kuin työttömän peruspäiväraha, mutta sen saaminen on harkinnanvaraista.
- Takuutulon käyttöönoton jälkeen: takuutulo olisi 45,93 euroa/päivä ja 987,50 euroa/kk bruttona. Enintään 20 prosentin ennakonpidätyksen jälkeen takuutulo olisi vähimmillään 36,74 euroa/päivä ja 790 euroa/kk nettona. Tämän lisäksi tulevat lapsikorotukset, jos työttömällä on huollettavanaan alle 18-vuotiaita lapsia.

Takuueläke
- Nykyinen tilanne: Takuueläke vuonna 2017 on 760,26 €/kk yksin asuvalle. Vuonna 2018 takuueläkkeeseen tulee 15 euron korotus, eli sen määrä on 775,26 euroa/kk.
- Takuueläkkeen korottamisen jälkeen: takuueläke on 987,50 euroa/kk bruttona /kk. Tästä summasta eläkevähennyksen vaikutuksen vuoksi peritään veroa noin 2,5 prosenttia. Uusi takuueläke nettona olisi silloin noin 950 euroa/kk.

Aloitteen taloudellinen tuki

Ei ole

Kannatusilmoitusten keräystavat

  • Kansalaisaloite.fi
  • Paperilomakkeet

Tähän mennessä muualla kerättyjen kannatusilmoitusten yhteismäärä

Kerääjän ilmoittama arvio: 310 kpl


Esitäytetty kannatusilmoituslomake tulostettavana PDF-lomakkeena

Vastuuhenkilöt keräävät kannatusilmoituksia aloitteeseensa paperilomakkeella. Jos haluat tehdä kannatusilmoituksen paperilomakkeella verkkopalvelun sijaan, tulosta alla oleva PDF-lomake, täytä siihen tietosi ja lähetä se oheiseen postiosoitteeseen. Postittaminen tapahtuu kannattajan kustannuksella ja vastuulla.

EAPN-Fin c/o EHYT ry Elimäenkatu 27 00510 Helsinki


Linkit muihin verkkosivuihin

Vastuuhenkilöt

Vireillepanijat

Arja Alho Siuntio

Jouko Kajanoja Helsinki

Tapio Pajunen Mäntsälä

Jiri Sironen Helsinki

Yrjö Mattila Asikkala

Tuula Paasivirta Helsinki

Tiina Saarela Helsinki

Eila Sundman Helsinki

Liisa Kaurala Helsinki

Anja-Riitta Ketokoski-Rexed Helsinki


Edustajat

Yrjö Mattila Asikkala
Koukkutie 4 17200 Vääksy
yrjo.mattila@nullhelsinki.fi
0407154166


Varaedustajat

Jiri Sironen Helsinki
Elimäenkatu 27 00510 Helsinki
jiri.sironen@nullehyt.fi
0404509077