Sisältöön | Selaa aloitteita | Ohje | Tulosta

Autokatsastuskokeilu

6.12.2017
Aloite on tarkastettu julkaisua varten ja kannatusilmoitusten keräys alkaa aloitteessa määriteltynä päivämääränä 6.12.2017.

Kansalaisaloitteen otsikko

Autokatsastuskokeilu

Aloitteen päiväys

6.12.2017

Aloitteen muoto

Ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä

Oikeusministeriön asianumero

OM 102/52/2017

Aloitteen sisältö

Laki autojen katsastustoiminnasta säädettiin vuonna 1917. Lain vaikuttavuudesta ei tehty tutkimusta vaan katsastus vain arvioitiin tarpeelliseksi. Autokatsastuksen vaikuttavuudesta on tehty yksi tieteellisellä metodilla tehty tutkimus, Fosser-1991. Tutkimus todistaa että katsastuksella ei ole mitään vaikuttavuutta liikenneturvallisuuteen. Katsastetun auton onnettomuusriski on yhtä suuri kuin katsastamattoman auton. Tutkimuksen mukaan autokatsastuksella ei ennaltaehkäistä onnettomuuksia jotka voisivat johtua auton ajonaikana ilmenneestä yllättävästä viasta. Kuljettaja pitää auton liikenneturvallisena ilman ulkopuolista katsastusta. Moottoripyörät on vapautettu kokonaan katsastuksesta eikä moottoripyörille tapahdu liikenneonnettomuuksia jotka johtuvat moottoripyörän teknisestä viasta. Sama pätee tutkimuksen perusteella myös autoihin joita ei katsasteta.

Esitämme autokatsastuskokeilun tekemistä Suomessa. Kokeilun tavoite on selvittää tutkimalla autojen oikea katsastustiheys ja lopettaa kaikki tarpeeton autojen katsastaminen. Autokatsastuksen tarpeellisuus eli hyöty, ei ole tunnepohjainen mielipidekysymys vaan mitattavissa oleva tosiasia.

Perustelut

Autokatsastuksen vaikuttavuudesta on tehty monia ajalle tyypillisiä epätieteellisiä leikkitutkimuksia joissa on saatu tulokseksi vähäistä vaikuttavuutta. Autokatsastuksesta tehdyn Fosser-1991 tutkimuksen koeasetelma oli tieteellinen. Tutkimukseen osallistui 203 000 ajoneuvoa. Tutkimukseen osallistuneista autoista puolet katsastettiin ja puolet jätettiin katsastamatta. Katsastamattomien ryhmään kuuluneista autoista puolet kävi satunnaisessa tienvarsikatsastuksessa ja puolet oli kokonaan kaiken katsastuskontrollin ulkopuolella. Tutkimukseen osallistuneista autoista 47 000 joutui jälkikäteen onnettomuuteen. Onnettomuusaineistosta ei löytynyt mitään eroja onnettomuuksien määrissä katsastettujen ja katsastamattomien ryhmiin kuuluvien autojen välillä. Tutkimus todistaa että autojen katsastaminen on vaikuttamatonta. Kaiken katsastuskontrollin ulkopuolella olleet autot eivät lisänneet katsastamattomien ryhmään kuuluneiden autojen onnettomuuksia. Tutkimus todistaa että katsastuksen aloittaminen on ollut virhe. Hylätyistä katsastuksista ei seuraa parantunut liikenneturvallisuus. Autokatsastus on ollut 100 vuotta väärä lääke ongelmaan jota ei ole olemassa.

Trafi kertoo tutkimuksen tiivistelmässä että jokaiselle autolle pakollinen katsastus on tarpeeton ja pelkkä osan autokannan satunnaiskatsastus tuo koko autokannan osalta täyden liikenneturvallisuuden. Samaan aikaan Trafi on sitä mieltä että kaikille pakollinen autokatsastus on tarpeellinen ja pitää jatkua. On mahdotonta sovittaa yhteen käsitteitä tarpeeton ja tarpeellinen. Trafi uskoo että tehty tutkimus ei ole voimassa olleen satunnaiskatsastuksen vuoksi sovellettavissa Suomeen ja uhka satunnaiskatsastuksesta on syy miksi kuljettaja pitää auton liikenneturvallisena. Todellisuudessa satunnaiskatsastus ei vääristä tutkimustulosta katsastuksen vaikuttavuuden osalta, eikä muuta sitä tosiasiaa että kaiken katsastuskontrollin ulkopuolella olleet autot eivät lisänneet katsastamattomien autojen onnettomuuksien määrää. Jos auton katsastamattomuus olisi liikenneturvallisuusriski, olisi tutkimuksen katsastamattomien ryhmään kuuluneiden kaiken katsastuskontrollin ulkopuolella olleiden autojen korkeampi onnettomuusriski lisännyt katsastamattomien ryhmään kuuluneiden autojen onnettomuuksien määrää. Ainoana jäljelle jäävänä liikenneturvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavana tekijänä on tutkimuksen aikainen satunnaiskatsastusuhka. Satunnaiskatsastuksen uhkaa todellisempi syy miksi auton ohjauslaitteet pidetään kunnossa on se että autolla ei haluta ajaa tahallaan kolaria. Tutkimuksen kaiken katsastuskontrollin ulkopuolella olleet autot antavat tietoa siitä millainen autojen liikennekelpoisuus on kun autoja ei katsasteta. Trafin tulkinta tutkimuksesta osoittaa sen että virkamiehet eivät ymmärrä tutkimusta. Lait pitää perustua tutkittuun tietoon ja ymmärrykseen. Autokatsastuslaki ei perustu mihinkään ja se tullaan hyödyttömänä lakkauttamaan. Olemme nyt saaneet vuodesta 2018 alkaen puolet turhasta autokatsastuksesta poistettua mutta emme ole vielä tyytyväisiä. Kaikki turha vaikuttamaton katsastaminen on lopetettava. Jos emme jostakin tuntemattomasta syystä usko tehtyyn Fosser-tutkimukseen niin tutkimus voidaan uusia.

Esitämme autokatsastuskokeilua jolla määritellään autojen vaikuttava katsastustiheys.

Autokatsastuskokeilussa tutkimukseen osallistuvat autot arvotaan satunnaisesti kahteen yhtä suureen katsastamattomien ja katsastettavien autojen ryhmiin. Katsastettavien autojen ryhmään kuuluvat autot katsastetaan tulevaan tapaan joka toinen vuosi ja katsastamattomien ryhmään kuuluvia autoja ei katsasteta lainkaan. Mikäli kolariaineistosta erottautuu katsastamattomien ryhmään kuuluvien autojen kohonnut onnettomuusriski, nähdään katsastamattomien autojen ryhmään kuuluvien autojen katsastamattomuuden pituudesta se mikä on vaikuttava katsastustiheys ja oikea katsastusväli. Jos kohonnutta onnettomuusriskiä ei löydy, voidaan katsastus tarpeettomana lakkauttaa. Näin tulee Fosser-tutkimuksen perusteella käymään. Fosser-tutkimuksen kaiken katsastuskontrollin ulkopuolella ollut ajoneuvoryhmä vastaa autokatsastuskokeilun katsastamattomien autojen verrokkiryhmää.

Laskentakaavat:

Vaikuttava katsastustiheys ja hinta yhden kolarin ehkäisylle:
Ka / Kb = E
Ka - Katsastamattomien autojen ryhmään kuuluvien autojen määrä onnettomuuksissa.
Kb - Katsastettujen autojen ryhmään kuuluvien autojen määrä onnettomuuksissa.
E - Katsastamattoman auton onnettomuusriskikerroin.
Jos E on suurempi kuin 1, on yli yhden kohonnut E hetki jolloin autokatsastuksen tosiasiallinen mitattu vaikuttavuus liikenneturvallisuuteen loppuu ja aikaväli joka on vaikuttava katsastustiheys.

Tieliikenteessä olevien autojen määrän ryhmien välisen eron tasaus jos ryhmien automäärät tieliikenteessä poikkeavat toisistaan ajan kuluessa:
(Rb / Ra) x (Ka / Kb) = E
Ra - Katsastamattomien autojen ryhmään kuuluvien autojen määrä tieliikenteessä
Rb - Katsastettujen autojen ryhmään kuuluvien autojen määrä tieliikenteessä.

Hinta yhden kolarin ehkäisylle:
K / ((E x M) - M) = H
K - Autokannan katsastamiseen käytettävä kokonaisrahasumma.
E - Katsastamattoman auton onnettomuusriskikerroin mikäli yli 1.
M - Autojen määrä.
H - Hinta yhden kolarin ehkäisylle.
Kun hinta yhden kolarin ehkäisylle asettuu sopivaksi katsotulle tasolle, voidaan katsastustiheys asettaa tämän hetken perusteella. Mikäli E ei tutkimuksessa kohoa, voidaan katsastus hyödyttömänä lakkauttaa. Näin tulee Fosser-tutkimuksen perusteella käymään.


Olisi järjetöntä jättää tutkimus tekemättä, eikä sitä jätetä. Aloitteen arvo on miljardiluokkaa. Oikeaa katsastuksen hyötylaskelmaa ei ole koskaan tehty. Mitä aikaisemmin tutkimus tehdään sitä enemmän hyödymme. Ei ole olemassa syytä miksi Fosser-tutkimus ei pitäisi paikkansa ja autokatsastuskokeilu ei todistaisi katsastuksen tarpeettomaksi. Katsastamattoman auton kohonnut onnettomuusriski on täydellinen fiktio. Sellaista ei ole olemassa. Kuljettaja tuntee tutkitusti toimivatko auton ohjauslaitteet. Katsastuksiin käytettävät resurssit menevät hukkaan jos katsastusta tietämättömyyden takia jatketaan. Ihmiskunta on käyttänyt satoja miljardeja euroja ongelman korjaamiseen jonka olemassaoloa ei ole pystytty löytämään pätevällä tutkimuksella. On huomioitavaa että katsastuksen vaikuttavuutta ei voida mitata millään muulla kuin edellä esitetyllä metodilla. Muiden metodien mittaustuloksissa näkyy asiaan kuulumattomia tekijöitä jonka takia niitä ei voida käyttää lakia säädettäessä. Suomessa on päätöksentekojärjestelmä joka ei ymmärrä mikä on tutkimus ja tieto. Virkamiehet kiistelevät mittaamisen sijaan mielipidepohjalta vaikuttavasta katsastustiheydestä. Osaamisvaje ei koske pelkästään Suomea.

Katsastustiheyden harventamisella 12 kuukaudesta 24 kuukauteen virkamiehet myöntävät että katsastustiheys ei ole perustunut mihinkään ja puolet katsastuksista ovat olleet tarpeettomia. Myös jäljelle jäävä katsastus on Fosser-tutkimuksen perusteella tarpeetonta. Trafi arvioi katsastuksen vikoja vähentävän vaikutuksen kestoksi 3-4:ää kuukautta. 3-4 kuukautta katsastamisen jälkeen katsastuksessa hylättäväksi vikaantuvat autot eivät ole vaaraksi liikenneturvallisuudelle kahtena ensimmäisenä vuotena mutta muuttuvat virkamiesten näkemyksen mukaan jostakin tuntemattomasta syystä vaaralliseksi kolmantena vuotena. Virkamiesten muuttunut kanta vaikuttavasta katsastustiheydestä ei edelleenkään perustu mihinkään pätevään tutkimukseen. Tieteellisesti pätevän Fosser-tutkimuksen mukaan katsastamattomien autojen onnettomuusriski ei nouse missään vaiheessa.

Tuleva katsastustiheyden muutos toteutetaan osaamisvajeen takia virheellisesti siten että muutoksen vaikuttavuutta ei voida mitata. Lait pitää toteuttaa tässä aloitteessa esitetyllä tavalla että tiedetään mitä ollaan tekemässä. Tuleva lakimuutos pitäisi toteuttaa siten että osa autoista vapautetaan katsastuksesta ja jos havaitaan yllättäen Fosser-tutkimuksen vastaisesti katsastuksesta vapautettujen autojen kohonnut onnettomuusriski, autot määrätään katsastukseen. Lakeja ei pidä säätää arvaamalla. Aloitteessa esitetty tutkimus antaa luulemisen sijaan luotettavaa kiistatonta tietoa autokatsastuksen tarpeellisuudesta. Autokatsastuksen tarpeellisuus eli hyöty ei ole mielipidekysymys vaan mitattavissa oleva tosiasia. Tutkimuksen jälkeen ei ole epäselvää kuinka paljon autojen katsastusvelvollisuus vähentää liikenneonnettomuuksia.



Lähteet:


Fosser-tutkimus:

Määräaikaiskatsastuksen vaikutus henkilö- ja pakettiautojen onnettomuusriskiin Norjassa 1980-luvun lopulla tehty laaja kokeilu määräaikaiskatsastuksen liikenneturvallisuusvaikutuksista (Fosser 1991) on useissa yhteyksissä todettu metodeiltaan parhaaksi tämän alan tutkimukseksi. Tutkimukseen osallistuivat kaikki vuosina 1978, 1979 ja 1980 ensirekisteröidyt henkilö- ja pakettiautot. Autot jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän noin 46 000 autoa katsastettiin vuosittain vuosina 1986, 1987 ja 1988. Toisen ryhmän noin 46 000 autoa katsastettiin vuonna 1986, mutta ei seuraavina kahtena vuotena. Kolmannen ryhmän noin 111 000 autoa ei katsastettu lainkaan vuosina 1986–1988. Tällainen satunnaisotanta varmisti sen, että onnettomuusasteiden erot ryhmien välillä olivat seurausta ainoastaan katsastuksesta. Ryhmiin 1 ja 2 kuuluvien autojen omistajille kerrottiin kokeilusta katsastukseen kutsuvassa kirjeessä. Autot katsastettiin tavalliseen tapaan valtion katsastusasemilla. Kaikkia koeasetelman mukaisia katsastuksia ei kuitenkaan voitu suorittaa, vaan kolmasosa jäi suorittamatta. Laskelmissa kaikki autot kuitenkin laskettiin siihen ryhmään kuuluviksi, mihin ne alun perin oli arvottu, riippumatta siitä, oliko kaikki koeasetelmaan kuuluvat katsastukset toteutettu. Autojen onnettomuustiedot vuosilta 1986–1989 saatiin Norjan neljältä suurimmalta vakuutusyhtiöltä. Tietoihin sisältyivät sekä peltikolarit että henkilövahinko-onnettomuudet. Onnettomuusaineisto käsitti 47 000 onnettomuutta. Onnettomuusasteessa (onnettomuudet / 1 000 autopäivää), onnettomuuksien vakavuudessa tai onnettomuuksien rahallisessa arvossa ei havaittu mitään eroja tutkimuksen kolmen autoryhmän välillä. Kokeen loppuun mennessä 6–7 % tutkimukseen osallistuvista autoista oli romutettu. Autoista, joita ei katsastettu kertaakaan vuosina 1986–1988 oli romutettu suurempi osa kuin muista autoista. Katsastus siis pidensi autojen käyttöikää. Tutkimusasetelma ei tuottanut tulosten tulkintaa haittaavia lieveilmiöitä: Tutkimusryhmien välillä ei ollut eroja omistajien iässä tai sukupuolessa, ajettujen kilometrien tai omistajavaihdosten määrässä eikä vakuutuksen kattavuudessa.


Trafin tiivistelmä:

Katsastuksen liikenneturvallisuusvaikutuksia on tarkasteltu lukuisissa tutkimuksissa. Tulokset ovat vaihdelleet olemattomasta liikenneturvallisuusvaikutuksesta onnettomuuksien 10 %:n vähenemään. Useimmat tutkimukset ovat kuitenkin olleet menetelmiltään puutteellisia. Ainoastaan yhdessä norjalaistutkimuksessa (Fosser 1991) oli hyvä koeasetelma. Kyseisessä tutkimuksessa ei havaittu katsastuksen vähentäneen onnettomuuksia. Kyseisen tutkimuksen aikana henkilöautojen tienvarsitarkastukset olivat kuitenkin Norjassa erittäin yleisiä, mikä estää tutkimustuloksen suoran soveltamisen esimerkiksi Suomeen.

Aloitteen taloudellinen tuki

Ei ole

Kannatusilmoitusten keräystavat

  • Kansalaisaloite.fi

Linkit muihin verkkosivuihin

Vastuuhenkilöt

Vireillepanijat

Pekka Juhani Saastamoinen


Edustajat

Pekka Juhani Saastamoinen


Varaedustajat

Toini Terttu Tellervo Saastamoinen