Sisältöön | Selaa aloitteita | Ohje | Tulosta

KUKA VASTAA KUNTOUTUKSESTA? - Jokaiselle kuntoutujalle oikeus kuntoutuksen yhdyshenkilöön sekä kuntoutusohjaukseen ja – neuvontaan

21.3.2013

619 kannatusilmoitusta

Kannatusilmoituksia tässä palvelussa 619

Kuvaajassa näytetään vain Kansalaisaloite.fi-palvelussa kerätyt kannatusilmoitukset. Kuvaaja päivittyy vuorokauden vaihtuessa.
Voit upottaa kuvaajan omille verkkosivuillesi täältä.
Kannatusilmoitusten keruuaika on päättynyt 21.9.2013.

Kansalaisaloitteen otsikko

KUKA VASTAA KUNTOUTUKSESTA? - Jokaiselle kuntoutujalle oikeus kuntoutuksen yhdyshenkilöön sekä kuntoutusohjaukseen ja – neuvontaan

Aloitteen päiväys

21.3.2013

Aloitteen muoto

Lakiehdotus

Oikeusministeriön asianumero

OM 50/52/2013

Aloitteen sisältö

Ehdotus terveydenhuoltolain (30.12.2010/1326) lääkinnällistä kuntoutusta koskevan 29 §:n 2 momentin muuttamisesta seuraavaan muotoon:

Kunta vastaa potilaan lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelusta siten, että kuntoutus muodostaa yhdessä tarpeenmukaisen hoidon kanssa toiminnallisen kokonaisuuden. Lääkinnällisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö on määriteltävä kirjallisessa yksilöllisessä potilaan kanssa yhteistyössä laaditussa kuntoutussuunnitelmassa. Kunta nimeää potilaalle kuntoutuksen yhdyshenkilön vastaa-maan kuntoutuksen ohjauksesta ja - neuvonnasta, kuntoutuksen suunnittelun ja – seurannan toteutumisesta sekä kuntoutuksen moniammatillisen yhteistyön koordinoinnista aina, jos yhdyshenkilöä ei ole muun tahon toimesta nimetty.

Kyseisen lainkohdan ollessa tällä hetkellä näin:
”Kunta vastaa potilaan lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelusta siten, että kuntoutus muodostaa yhdessä tarpeenmukaisen hoidon kanssa toiminnallisen kokonaisuuden. Lääkinnällisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö on määriteltävä kirjallisessa yksilöllisessä kuntoutussuunnitelmassa. Kunta vastaa lisäksi kuntoutuspalvelun ohjauksesta ja seurannasta sekä nimeää potilaalle tarvittaessa kuntoutuksen yhdyshenkilön.”(30.12.2010/1326, 29§.)


Uudistuksen tavoitteet

• kaikille kuntoutujille oikeus ammattitaitoiseen kuntoutuksen yhdyshenkilöön, joka toimii kuntoutuksen vastuu- ja yhteyshenkilönä sekä tiedonvälittäjänä asiakkaan ja kuntoutuksen eri toimijoiden välillä.

• riittävän kuntoutusohjauksen ja - neuvonnan turvaaminen kaikille kuntoutujille.

• tasavertaisten kuntoutuspalvelujen turvaaminen kaikille kuntoutujille, riippumatta asuinpaikasta.

• lisätä asiakkaan mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa oman kuntoutuksensa suunnitteluun, toteutukseen, seurantaan ja arviointiin.

• kuntoutuksen ammatillisen yhteistyön sekä asiakasyhteistyön parantaminen.

Perustelut

Tiivistelmä

Ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa kuntoutukseen liittyvän tiedonsaannin sekä kuntoutuksen järjestämisen - suunnittelun ja - seurannan suhteen, riippuen asuinkunnasta, koska nykyinen terveydenhuoltolaki jättää liikaa tulkinnan varaa kunnille. Tämän hetkisen lain mukaan kuntoutuksen yhdyshenkilö nimetään vain tarvittaessa, eikä yhdyshenkilön toimenkuvaa ole määritelty, jolloin yhdyshenkilönä voi toimia kuka tahansa ja yhdyshenkilöön on mahdollisuus vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa. Myöskään kuntoutukseen liittyvän ohjauksen ja neuvonnan järjestämistä ei ole tarkemmin määritelty, jolloin sitä ei välttämättä ole lainkaan varsinaisesti tarjolla. Kuntoutuksen ohjauksen ja -yhdyshenkilön järjestäminen terveydenhuollon toimesta on tärkeää, koska monet kuntoutuksen asiakkaat eivät kuulu erikoissairaanhoidon piiriin tai tarvitse sosiaalihuollon palveluita, jolloin heistä tulee väliinputoajia kuntoutuspalvelujen järjestämisen suhteen ja he joutuvat itse kantamaan vastuun kuntoutuksestaan ja siihen liittyvästä tiedonkulusta sekä omista oikeuksistaan muutoinkin haastavassa elämäntilanteessa.

Lakiehdotuksen voimaantulo takaisi kaikille kuntoutujille samat lähtökohdat ja mahdollisuudet kuntoutuksen ohjauksen, - suunnittelun, - toteutuksen ja – seurannan järjestämisen sekä siihen liittyvän asiakasyhteistyön suhteen. Tällöin se, miten ja missä laajuudessa niitä on kunkin kuntoutujan kohdalla tarkoituksen mukaista järjestää jää yhdyshenkilön ja kuntoutujan itsensä määriteltäväksi. Joka tapauksessa jos yhdyshenkilö on selkeästi nimetty, on kuntoutuja tietoinen kuka hänen kuntoutuksensa kokonaisuudesta vastaa ja kenen puoleen hän voi tarvittaessa kääntyä.


Lähtökohdat

Kuntoutujalla tässä aloitteessa tarkoitetaan henkilöä, jonka toiminta- tai työkyky on alentunut/rajoittunut niin, että siitä on olennaista haittaa arjessa selviytymisessä, minkä seurauksena hän tarvitsee Terveydenhuoltolain 29 §:n mukaisia lääkinnällisen kuntoutuksen palveluita tai muutoin kuuluu kunnan terveydenhuollon kuntoutuspalveluihin liittyvän järjestämis- tai seurantavastuun piiriin.

Kuntoutusohjauksella puolestaan tarkoitetaan asiakkaan ja hänen omaistensa ohjaamisen, tukemisen, neuvonnan ja motivoinnin lisäksi koko kuntoutuksen ohjausta, koordinointia ja organisointia hyödyntäen mahdollisimman tehokkaasti kuntoutuksen eri tahojen erityisosaamista sekä asiakkaan ja hänen omaistensa valmiuksia toimia kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.


Kansalaiset ovat tällä hetkellä hyvin epätasa-arvoisessa asemassa kuntoutuksen toteuttamisen osalta, riippuen asuinkunnastaan, koska nykyinen kuntoutukseen liittyvä lainsäädäntö jättää liikaa tulkinnan varaa kunnille. Terveydenhuoltolaissa velvoitetaan tälläkin hetkellä kuntia tarjoamaan lääkinnällisenä kuntoutuksena kuntoutusohjausta ja määrittelemään kuntoutuksen yhdyshenkilö asiakkaalle tarvittaessa (L 30.12.2012/1326.). Laki on kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun sekä kuntoutuksen yhdyshenkilön osalta kuitenkin niin epätarkka, että kunnat soveltavat sitä mielensä mukaan, jolloin useista kunnista ei löydy kuntoutusohjaajaa eikä kuntoutusohjausta tarjota, kuin erityistapauksissa, minkä vuoksi asiakkaat eivät edes tiedä oikeudestaan kuntoutusohjaukseen. Kuntoutuksen yhdyshenkilöön puolestaan on usein mahdollisuus vain äärimmäisen harvoissa, haastavimmissa tapauksissa ja tällöinkin yhdyshenkilönä voi toimia kuka tahansa, jolla ei välttämättä ole riittävän laajaa osaamista koko kuntoutuksen osalta. Myöskään kokonaisvaltaista kuntoutussuunnitelmaa ei löydy kaikilta kuntoutuksen asiakkailta, vaan kuntoutussuunnitelmaksi voidaan katsoa pelkkä kuntoutustutkimus tai jonkun kuntoutuksen osa-alueen palvelu- tai kuntoutussuunnitelma. Kuntoutusta on mahdotonta toteuttaa tehokkaasti, taloudellisesti ja asiakaslähtöisesti kun yhtenäisiä tavoitteita kuntoutukselle ei ole.

Valtiontalouden tarkastusviraston lääkinnällistä kuntoutusta koskevan selvityksen (2009) mukaan eri sairaanhoitopiireissä kuntoutuksen ohjaus ja – suunnittelu on hyvin vaihtelevaa. Selvityksessä mainitun perusterveydenhuollon toimintaa koskevan internetkyselyn mukaan kuntoutussuunnitelma tehdään aina tai lähes aina vain viidesosassa tapauksista. Moniammatillisuus toteutuu aina tai lähes aina vain 13 %:ssa tapauksista ja kuntoutussuunnitelman tavoitteita seurataan vain 8 %:ssa tapauksista. Selvityksen mukaan perusterveydenhuollossa tehdyt kuntoutussuunnitelmat eivät aina täytä lainsäädännön asettamia vaatimuksia ja erikoissairaanhoidossa tehtyjenkin suunnitelmien laadussa on parantamisen varaa. Lisäksi kuntoutussuunnitelmaksi saatetaan esittää pelkkiä sairauskertomuksia.

Samassa valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessä mainitaan myös monimutkaisen kuntoutusjärjestelmän yhteistyöongelmat, jotka johtavat helposti lääkinnällisen kuntoutuksen palveluketjun katkeamiseen. Järvikoski, Lindh ja Suikkanen (2011) mainitsevat kirjassaan; Kuntoutus muutokses-sa, kuntoutujan aseman olevan eriarvoinen eri hoitoyksiköissä ja kunnissa sekä kuntoutuksen laadun ja saatavuuden olevan erittäin vaihtelevaa ja monin paikoin heikkoa. Heidän mukaan yhteyshenkilön puuttumisesta on seurannut tilanteita, joissa kuntoutusta tarvitsevat ovat jääneet kokonaan ilman kuntoutusta, kun kukaan ei ole kantanut vastuuta sen järjestämisestä. Järvikosken ja Härkäpään (2011) teoksen; Kuntoutuksen perusteet mukaan useissa tutkimuksissa on todettu, että kuntoutuksen vastuuhenkilö tai vastuutaho usein puuttuu pitkään kestävissä kuntoutusprosesseissa, mikä on tullut ilmi myös vaikeavammaisten kuntoutuksen asiakastutkimuksessa vuonna 2008. Yleisiä ongelmia kuntoutuksen palvelujärjestelmässä ovat ratkaisujen viivästyminen, asiakkaan kuulematta jättäminen ja prosessin sattumanvarainen katkeaminen sekä asiakkaiden epätasa-arvoinen kohtelu, jolloin asiakkaat, jotka eivät osaa perustella tarpeitaan oikealla tavalla saattavat jäädä ilman palveluita. Heidän teoksessaan mainittujen tutkimusten mukaan kuntoutukseen on usein vaikea päästä ja sinne hakeutuminen jää helposti asiakkaan omalle vastuulle. Myös palvelukokonaisuuden, yhdyshenkilön ja seurantavastuun sopiminen on lähes poikkeuksetta puutteellista. Tutkimuksissa kuntoutujilta on tullut kriittistä palautetta pidemmän aikavälin kokonaissuunnitelman puuttumisesta, informaation puuttumisesta, kuntoutuksen viivästymisestä tai pysähtymisestä sekä tuen ja ohjauksen puuttumisesta. (Mts.)

Ei ole oikein, että asiakas ja hänen omaisensa joutuvat kantamaan vastuun kuntoutumisestaan ja toimimaan tiedonvälittäjänä kuntoutukseensa liittyvien eri tahojen välillä! Etenkin lasten kohdalla perhe voi uupua, jolloin asiakkaan etu ja kuntoutus kärsii ja siitä seuraa usein muita yhteiskunnalle kalliita ongelmia. Selkeä ja yhtenäinen koko kuntoutuksen kattava kuntoutussuunnitelma ja siihen liittyvät asiakkaan kanssa yhdessä laaditut tavoitteet sekä kuntoutukseen liittyvä asianmukainen ohjaus auttaisivat ja motivoisivat myös asiakasta itseään pyrkimään omatoimisesti kuntoutustavoit-teidensa toteutumiseen. Kokonaisvaltaisen kuntoutussuunnitelman, kuntoutusohjauksen ja kuntoutuksen yhdyshenkilön puuttuessa kuntoutuksen seurantakin on mahdotonta, jolloin seuranta jää usein kuntoutujan itsensä kontolle. Ei ole kovin kannattavaa tehdä kalliita kuntoutustutkimuksia ja kuntoutustarpeen arviointeja erikoissairaanhoidossa, jos kuntoutussuunnitelman työstäminen ja toteuttaminen eivät tutkimusten jälkeen jatku saumattomasti, eikä asiakkaalle ole järjestetty asianmukaista ohjausta ja tukea kuntoutuksen toteuttamiseen liittyen. Tällöin jää varmasti moni kuntoutustoimi toteuttamatta. Pidemmällä aikavälillä nykyinen toimintamalli tulee kalliiksi yhteiskunnalle, asiakkaiden toiminta- ja työkyvyn heikentyessä.

Nykyistä terveydenhuoltoa pidetään taloudellisesti tehottomana, koska tehokkuuden mittaaminen perustuu suoritteiden, kuten vastaanottokäyntien tai toimenpiteiden lukumääriin. Näin ollen lyhyttä jälkihoitoa, johon kuntoutuskin sisältyy, pidetään järjestelmänkannalta tehokkaana, vaikka se ei kerro siitä, onko hoidetun toimintakyky toimenpiteiden jälkeen parempi. Nämä terveydenhuollon toimintayksiköiden niin sanotut säästöt aiheuttavat usein palveluiden tarvetta muualla ja sitä kautta kustannuksia muissa tukimuodoissa kuntoutuspolkujen katkeillessa ja ihmisten kierrellessä eri vastaanotoilla. Nykyinen asenneilmapiiri antaa ymmärtää, ettei ihmisen pärjäämisestä tarvitse huolehtia, vaan kuntien tehtävä on etupäässä rahojen säästäminen, jolloin yhteiskunta menettää paljon arvokasta toimintakykyä. (Järvikoski, Lindh & Suikkanen 2011, kirjassaan; Kuntoutus muutoksessa.)

Niin kauan, kun asiakkaalle ei ole turvattu lakisääteisesti oikeutta kuntoutuksen yhdyshenkilöön, joka toimii hänen kuntoutuksensa vastuuhenkilönä ja näin ollen vastaa riittävästä kuntoutusohjauksesta ja – neuvonnasta, kuntoutuksen moniammatillisen yhteisyön koordinoinnista sekä kuntoutuksen suunnittelun, – seurannan ja asiakasyhteistyön toteutumisesta, on mahdotonta toteuttaa kuntoutusta tehokkaasti ja terveydenhuoltolain, kuntoutuksen asiakasyhteistyölain sekä lain potilaan asemasta ja oikeuksista edellyttämällä tavalla (L 30.12.2012/1326, L 13.6.2003/497, L 17.8.1992/785.). Kuntoutuksen yhdyshenkilöä on mahdoton määrätä kaikille moniammatillista kuntoutusta tarvitseville ja tarjota kuntoutusohjausta kaikille, joille se kuuluu ilman, että siihen tehtävään on olemassa riittävän ammattitaidon omaava henkilö sitä varten. Jos kyseistä asiaa ei määritellä lainsäädännössä tarkemmin, ei terveydenhuoltolain yhdenvertaisuustavoite asiakkaan hoidon ja kuntoutuksen suhteen tule toteutumaan kunnissa.


Kehitystarve

Terveydenhuoltolaissa pitäisi velvoittaa kuntien terveydenhuoltoa nimittämään kuntoutuksen yhdyshenkilö kaikille kuntoutujille, joille sitä ei ole muun tahon toimesta nimitetty. Yhdyshenkilön tulisi olla asiakkaan kuntoutuksen seurannassa ja - suunnittelussa sekä siihen liittyvässä moniammatillisessa yhteistyössä mukana ongelmien ilmenemisestä kuntoutustarpeen päättymiseen asti, jotta varmistettaisiin kuntoutuksen oikea-aikaisuus ja - jatkuvuus saumattomasti. Lisäksi yhdyshenkilön tulisi vastata asiakkaan kuntoutusohjauksesta ja -neuvonnasta. Yhdyshenkilön tulisi toimia asiakkaan koko kuntoutuksen vastuuhenkilönä ja moniammatillisen yhteistyön koordinoijana sekä tiedon välittäjänä kuntoutukseen liittyvien eri tahojen ja asiakkaan välillä, jotta kuntoutukseen liittyvä yhteistyö toteutuisi mahdollisimman tehokkaasti ja asiakaslähtöisesti. Tällöin voitaisiin myös välttyä päällekkäisiltä palveluilta ja - etuuksilta sekä vähentää muun muassa Kelan, sosiaalitoimen ja vammaispalvelun kuormitusta, kun palveluiden ja etuuksien hakemiseen saisi alusta asti yksilöllistä ja asiantuntevaa ohjausta. Näin ollen yhdyshenkilöllä tulee olla riittävä kuntoutusalan koulutus, laajan kuntoutussuunnittelu-, kuntoutusohjaus- ja kuntoutusjärjestelmäosaamisen takaamiseksi sekä kuntoutuksen eri osa-alueiden ammattilaisten erityisosaamisen hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksen mukaisesti. Yhdyshenkilön tulisi olla asiakkaan ja omaisten tukena haastavassa elämäntilanteessa ja kuntoutusprosessissa sekä toimia asiakkaan arjen asiantuntijana ja äänenä kuntoutukseen liittyvässä päätöksenteossa kuntoutuksen asiakaslähtöisyyden saavuttamiseksi.

Kyseinen lainkohdan muuttaminen on ajankohtainen nyt kun palvelurakenneuudistusta suunnitellaan. Tulevaisuudessa, kun palvelurakenneuudistuksen myötä myös kuntoutuspalvelut pyritään järjestämään entistä laajemmalla väestöpohjalla ja isompana kokonaisuutena (Palvelurakenneuudistus osana kuntauudistusta 2012.), nousee kuntoutuksen ohjaus, - koordinointi ja - organisointi entistä tärkeämpään asemaan. Sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivun (2012) mukaan palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on, että väestö voi saada yhdenvertaisia ja laadukkaita palveluja. Ilman kyseistä terveydenhuoltolain tarkentamista kuntoutuksen osalta, ei tarkoitus tule ainakaan kuntoutuksen osalta toteutumaan.

Aloitteen taloudellinen tuki

Ei ole

Kannatusilmoitusten keräystavat

  • Kansalaisaloite.fi

Vastuuhenkilöt

Vireillepanijat

Anne Höglund


Edustajat

Anne Höglund


Varaedustajat

Jaana Ylitalo