Sisältöön | Selaa aloitteita | Ohje | Tulosta

Arvokas vanhuus

25.5.2015

11 909 kannatusilmoitusta

Kannatusilmoituksia tässä palvelussa 11 909

Kuvaajassa näytetään vain Kansalaisaloite.fi-palvelussa kerätyt kannatusilmoitukset. Kuvaaja päivittyy vuorokauden vaihtuessa.
Voit upottaa kuvaajan omille verkkosivuillesi täältä.
Kannatusilmoitusten keruuaika on päättynyt 25.11.2015.
Kannatusilmoitukset hävitetty 2.12.2015

Kansalaisaloitteen otsikko

Arvokas vanhuus

Aloitteen päiväys

25.5.2015

Aloitteen muoto

Lakiehdotus

Oikeusministeriön asianumero

OM 82/52/2015

Aloitteen sisältö

Vaadimme, että Suomen nykyistä lakia (980/2012) ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta, sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista täydennetään pykälällä, joka oikeuttaa ja velvoittaa kunnat ylläpitämään riittävän määrän pitkäaikaishoidon laitospaikkoja (ns. vanhainkotipaikkoja) huonokuntoisia ikääntyneitä henkilöitä varten, jotka eivät pärjää enää kotona kotipalvelun turvin.

Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista yleisissä säännöksissä kerrotaan lain tarkoituksesta:
Yleiset säännökset
1 § Lain tarkoitus
1 tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista;
2) parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa;
3) parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ohjausta muiden tarjolla olevien palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti ja riittävän ajoissa silloin, kun hänen heikentynyt toimintakykynsä sitä edellyttää; sekä
4) vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista.
Laissa on säädetty jo kuntien velvollisuudesta huolehtia ikääntyneen väestön terveyden ja toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja itsenäisen suoriutumisen tukemisesta, sekä ikääntyneiden henkilöiden tarvitsemista sosiaalipalveluista kunnissa.
Iäkkäiden henkilöiden palvelutarpeiden selvittämisestä ja niiden toteuttamisesta, sekä iäkkäille henkilöille järjestettävien palvelujen laadun varmistamisesta.

Erinäisten lakien pitäisi turvata ikääntyneen henkilön saamat palvelut;

Sosiaalihuoltolaki (710/1982)
1 § Sosiaalihuollolla tarkoitetaan tässä laissa sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia, sosiaalista luottoa ja niihin liittyviä toimintoja, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä. (20.12.2002/1134)

Terveydenhuoltolaki (1326/2010)
1 § Tätä lakia sovelletaan kansanterveyslaissa (66/1972) ja erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) säädetyn kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvan terveydenhuollon toteuttamiseen ja sisältöön, jollei muussa laissa toisin säädetä. Terveydenhuoltoon sisältyvät terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito.

Lain tarkoituksena on:
1) edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä sosiaalista turvallisuutta;
2) kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja;
3) toteuttaa väestön tarvitsemien palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta;

Tässä laissa tarkoitetaan:
1) terveyden edistämisellä yksilöön, väestöön, yhteisöihin ja elinympäristöön kohdistuvaa toimintaa, jonka tavoitteena on terveyden, työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen sekä terveyden taustatekijöihin vaikuttaminen, sairauksien, tapaturmien ja muiden terveysongelmien ehkäiseminen ja mielenterveyden vahvistaminen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen sekä suunnitelmallista voimavarojen kohdentamista terveyttä edistävällä tavalla;
2) perusterveydenhuollolla kunnan järjestämää väestön terveydentilan seurantaa, terveyden edistämistä ja sen osana terveysneuvontaa ja terveystarkastuksia, suun terveydenhuoltoa, lääkinnällistä kuntoutusta, työterveyshuoltoa, ympäristöterveydenhuoltoa sekä päivystystä, avosairaanhoitoa, kotisairaanhoitoa, kotisairaala- ja sairaalahoitoa, mielenterveystyötä ja päihdetyötä siltä osin kuin niitä ei järjestetä sosiaalihuollossa tai erikoissairaanhoidossa; perusterveydenhuollosta voidaan käyttää myös nimitystä kansanterveystyö;

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000)
1 § Tämän lain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992)
Potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä sovelletaan tätä lakia, jollei muussa laissa toisin säädetä.

2 § Tässä laissa tarkoitetaan:
1) potilaalla terveyden- ja sairaanhoitopalveluja käyttävää tai muuten niiden kohteena olevaa henkilöä;
2) terveyden- ja sairaanhoidolla potilaan terveydentilan määrittämiseksi taikka hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, joita suorittavat terveydenhuollon ammattihenkilöt tai joita suoritetaan terveydenhuollon toimintayksikössä;

Mitä laki sanoo ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012)?
Iäkkään henkilön palveluntarpeet ja niihin vastaaminen
13 § Palveluntarpeisiin vastaamista ohjaavat yleiset periaatteet
Kunnan on järjestettävä iäkkäälle henkilölle laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka ovat hänen tarpeisiinsa nähden oikea-aikaisia ja riittäviä.
Palvelut on toteutettava niin, että ne tukevat iäkkään henkilön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta. Muun palveluntarpeen ennalta ehkäisemiseksi on kiinnitettävä huomiota erityisesti kuntoutumista edistäviin ja kotiin annettaviin palveluihin.
14 § Pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon toteuttamista ohjaavat periaatteet
Kunnan on toteutettava iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Palvelut on sovitettava sisällöltään ja määrältään vastaamaan iäkkään henkilön kulloisiakin palveluntarpeita. Hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain tässä laissa säädetyillä perusteilla.

Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä
Kunnan on turvattava iäkkään henkilön pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyys, jollei järjestelyä ole aiheellista muuttaa iäkkään henkilön toivomuksen tai hänen palveluntarpeidensa muutoksen johdosta taikka muusta erityisen painavasta ja perustellusta syystä.

14 a § Pitkäaikaisen laitoshoidon edellytykset
Kunta voi vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet.

15 § Palveluntarpeiden selvittäminen
Kunta vastaa siitä, että iäkkään henkilön sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden hänen hyvinvointiaan, terveyttään, toimintakykyään ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen tarve selvitetään kokonaisvaltaisesti yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa. Palveluntarpeiden selvittämisestä vastaa työntekijä, jolla on laaja-alaista asiantuntemusta sekä tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa (272/2005) tai terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 2 §:ssä tarkoitettu kelpoisuus.

Palveluntarpeiden selvittämisestä vastaavan työntekijän on toimittava iäkkään henkilön tarpeita vastaavasti yhteistyössä muiden 10 §:ssä tarkoitettujen asiantuntijoiden kanssa.

Palveluntarpeiden selvittämisen yhteydessä on arvioitava iäkkään henkilön toimintakyky monipuolisesti ja luotettavia arviointivälineitä käyttäen. Toimintakykyä arvioitaessa on selvitettävä, miltä osin iäkäs henkilö pystyy suoriutumaan tavanomaisista elämän toiminnoista asuin- ja toimintaympäristössään, ja missä asioissa hän tarvitsee tukea ja apua. Arvioinnissa on otettava huomioon iäkkään henkilön fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä hänen ympäristönsä esteettömyyteen, asumisensa turvallisuuteen ja lähipalvelujensa saatavuuteen liittyvät tekijät.

Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalvelulaista (980/2012) 20 § Henkilöstö
Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut.
Jos toimintayksikön tiloissa hoidettavana olevan iäkkään henkilön toimintakyky on alentunut siten, että hän tarvitsee huolenpitoa vuorokaudenajasta riippumatta, toimintayksikössä on oltava riittävästi henkilöstöä kaikkina vuorokauden aikoina.

Perustelut

Perustelut:

Laissa Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta, sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) on tarkoitus tukea ikääntyneen väestön laaja-alaista hyvinvointia, terveyttä ja itsenäistä suoriutumista kotioloissa mahdollisimman pitkään. Ikääntyneen henkilön täytyy päästä vaikuttamaan omien palvelujensa suunnitteluun ja päätöksiin jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja niitä pitää täydentää tarpeen mukaan.

Viime hallituksen päättämässä ns. vanhuspalvelulaissa on asetettu tavoitteeksi ikääntyvien kotona asumisen lisääminen ja vastaavasti ympärivuorokautisen hoidon vähentämistä kunnissa. Ikääntyneen monisairaan henkilön yksinasuminen kotona ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Lain tarkoitus on varmaankin ollut hyvä mutta lain voimaan tullessa ei ole tarpeeksi huomioitu kuntien resursseja palkata lisää ammattihenkilöstöä kotipalveluun.

Useat kunnat ovat omavaltaisesti tulkinneet lakia niin, että paikkakunnan kaikki ns. vanhainkotipaikat on voinut muuttaa tehostetuksi palveluasumiseksi. Tässä asumismuodossa asiakas maksaa kaiken hoitoonsa liittyvän itse esim. jyvitetyn asumismaksun, lääkehoidon, puhtauden, ravinnon ym. Onko lain tarkoitus saada ikääntynyt maksamaan palvelun tuottajalle jopa vuosien varrella tienaamansa omaisuuden?

Maamme hallitus on herättänyt ns. vanhuspalvelulailla uskoa ja toivoa ikääntyneiden aseman parantamisesta. Todellisuudessa hallitus on leikannut kunnilta valtionosuuksia satoja miljoonia euroja (300 000 000€) mikä tarkoittaa, että kunnat eivät tässä taloudellisessa tilanteessa pysty vanhustenhoitoon liittyviä velvoitteitaan saamaan lain vaatimalle tasolle. Eräs suuri uhka ikääntyneiden hoidossa on kotipalvelun henkilöstön riittämättömyys.

Laissa sanotaan, että kunnan on toteutettava iäkkään henkilön arvokasta elämää tukemalla ensisijaisesti hoitoa ja huolenpitoa hänen kotiinsa annettavilla palveluilla, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Julkisesta mediasta olemme saaneet lukea, jopa karmaisevia tarinoita kotona asuvien ikääntyneiden vanhusten arjesta, joka ei välttämättä ole enää inhimillistä elämää.

Edellä mainituissa eri lain kohdissa on tarkoitus turvata ikääntyneen henkilön elinolosuhteita, hänen saamiaan palveluja jokaisessa elämänvaiheessaan. Me allekirjoittaneet Suomen kansalaiset olemme huolissamme Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta, sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista joihin heillä on oikeus jo monien lakien oikeuttamina. Ns. Vanhuspalvelulain tarkoituksenahan on hoitaa suurin osa ikääntyneestä väestöstämme kotona kotipalvelun turvin.

Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta, sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista lain laatijat eivät ole selvittäneet kuntien taloudellisia tilanteita tarpeeksi laajasti, koska osa vanhusväestöstämme on tänä päivänä suoranaisesti jätetty heitteille. Lain tarkoitus on vähentää pitkäaikaislaitospaikkoja ns. vanhainkotipaikkoja vaikka tarvitsijoita laitospaikoille olisi tulossa. Nykypäivänä kotona asuvat yksinäiset, turvattomat ja vähävaraiset vanhukset eivät pärjää yksistään kotihoidon palvelujen turvin jos lähellä ei ole sukulaisia tai auttavia tuttavia.

SuPer ammattiliitto (lähi- ja perushoitajaliitto) julkaisi 27.1.2015 kyselyn jäsenistölleen tehdystä kyselystä vuoden 2015 alussa. Liiton tekemässä kyselyssä 95 % vastaajista oli huolissaan kotihoidon laadusta. Liitto on lisäksi saanut huolestuttavia yhteydenottoja jäseniltään kotihoidon asiakkaiden turvallisuudesta ja työn kuormittavuudesta. Kyselyyn vastasi 2400 lähi- ja perushoitajaa liiton jäsenistä.
SuPer mukaan käyntimäärät kotihoidossa ovat monessa kunnassa nousseet tuhansilla asiakkailla vuodessa. Henkilöstön määrä on kunnissa kuitenkin pysynyt samana. Monet hoitajat ovat lisäksi kertoneet, että poissaolevien työntekijöiden tilalle ei välttämättä oteta sijaista alle kolmen päivän poissaoloon. Liitto muistuttaa lisäksi, että kotona hoidettavat ikääntyneet ovat yhä sairaampia ja heidän hoitonsa vaatii enemmän voimavaroja. Kyselyssä todetaan, että lähes 90 % hoitajista katsookin, että heidän työmääränsä on kasvanut viime vuoden aikana. Työn henkinen rasittavuus on myös lisääntynyt ns. vanhuspalvelulain velvoittaman kotihoidon myötä. SuPer ammattiliiton mielestä kotihoito jäi kuitenkin kehittämättä ennen laitoshoidon purkamista. Lisäksi SuPer liitto muistuttaa, että kotipalvelun hoitokäynnit saattavat kestää vain kymmenen minuuttia suunnitellun puolen tunnin sijaan, mikä voi aiheuttaa riskin asiakkaan turvallisuudelle (Kotimaa 27.1.2015).

Ikääntyneiden kotihoidosta kuulee yhä useammin jopa kauhukertomuksia kuinka hoitajat vaihtuvat koko ajan ja viipyvät liian vähän aikaa hoidettavan luona. Ulkoilemaan ei pääse, puhumattakaan sosiaalisista tapaamisista. Sairaita ikääntyneitä vanhuksia kuljetetaan usein kodin ja sairaalan väliä ja vanhus kotiutetaan usein liian huonokuntoisena takaisin kotiinsa. Kotiutettavan vanhuksen pitäisi olla siinä kunnossa, että hän taas pärjää kotona. Yhä useampi ikääntynyt viettää aikaansa yksin kotonaan jotkut jopa vuoteen omana. Kotihoidon henkilökunta tiedostaa sen, että kotihoidossa on liian huonokuntoisia vanhuksia jotka kuuluisivat ympärivuorokautisen laitoshoidon yksikköön. Siksi kotihoidon ongelmat on saatettava kuntoon lakia muuttamalla.

Ympäri maata kotihoidosta tulee viestejä kuinka vanhuksia viedään ambulanssilla sairaalaan ja takaisin. Juuri nämä heikoimmat vanhukset on hoidettu laitoshoidossa. Jatkuvasti saamme lukea lisäksi mediasta kuinka yksinäiset ja turvattomat vanhukset turvautuvat turhankin helposti soittamaan ambulanssin kotiinsa. Yön tunnit ovat turvattomille vanhuksille niitä vaikeimpia. Ambulanssikyydit ovat kalliita ja halvemmaksi tulisi näissäkin tapauksissa ympärivuorokautinen laitospaikka. Päättäjien pitäisi ymmärtää se tosiasia, että raskas tuettu kotihoito joka tänä päivänä on se vaihtoehto laitoshoidolle maksaa tulevaisuudessa enemmän kuin laitoshoito.

Me vaadimme, niitä kuntia jotka ovat lopettaneet laitoshoitopaikat, palauttamaan ne tarvittavalle tasolle.
Me vaadimme jokaiseen Suomen kuntaan riittävästi laitoshoitopaikkoja niitä tarvitseville.

Kiireellisesti vaadimme kotihoitoon jokaisessa Suomen kunnassa riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa ja se on myös kirjattava lakiin. Heille pitää olla tarpeeksi aikaa suorittaa vanhuksen kotona tapahtuvat hoidot. Lisäksi heillä pitää olla aikaa toteuttaa kuntouttavaa työotetta, sekä aikaa ulkoiluttaa ikääntynyttä säännöllisesti.

Kotihoidon asiakkaan kunto heikkenee väistämättä jos hän ei heti alkutaipaleeltaan saa kuntouttavaa toimintaa, ulkoilua, virkistystä ja sosiaalisia tapaamisia. Miten kotihoito pystyy toteuttamaan edellä mainittuja toimintoja perushoidon lisäksi kun kello tikittää käynnin yhteydessä koko ajan ja kiire on jo toisaalle. Kotiin jääminen selkeästi alentaa ikääntyneen toimintakykyä hoitamattomana.

Onko ns. pitkäaikaislaitospaikkojen supistaminen tai lopettaminen kokonaan realistista? Vanhuspolitiikka on tällä hetkellä kaaoksessa. Laitoshoidon lopettaminen kasvattaa selkeästi huonokuntoisten vanhusten määrää kotona. Pitkäaikaislaitospaikkoja tarvitaan jo senkin vuoksi, että osa ikääntyneistä ei kerta kaikkiaan pärjää kotihoidon turvin kotonaan. Asiakkaita on niin paljon, että hoitajien aika ei riitä kaikkiin hoito- ja avustaviin tehtäviin. On erittäin yleistä, että vanhus saa aamulääkkeensä ja aamupalansa jopa vasta puolen päivän aikaan. Kotihoidon henkilöstöllä ei välttämättä ole aikaa jäädä seuraamaan syökö vanhus lämmitetyn aterian. Kotona asuu lisäksi hyvin paljon muistisairaita ikääntyneitä yksistään ja he tarvitsevat jatkuvaa läsnäoloa kotonakin. Mediasta olemme saaneet lukea lähes viikoittain kuinka muistisairas on lähtenyt kotoaan ja harhaillut jopa pitkälle kodistaan. Joitain muistisairaita on jopa löydetty maastosta kuolleena. Tätäkö Suomen hallitus kutsuu turvatuksi ja yksilölliseksi hoidoksi! Henkilökunta työskentelee minuuttiaikataululla jolloin yksinäiset ja turvattomat vanhukset jäävät jopa heitteille. Asiakas maksaa kotihoidosta ajan perusteella maksun mutta toteutuuko hoitosuunnitelman mukainen aika? Yhä useammin käynnit kestävät vain alle 15 minuuttia. Tehdään vain se työ mikä ajan puitteissa keritään tekemään.

Ne Ikääntyneet vanhukset joilla ei ole omaisia, sukulaisia tai ystäviä jotka auttaisivat heitä, kotipalvelun lisäksi ovat juuri kaikkein heikoimmassa asemassa. Voi siis sanoa, että osa vanhuksista on kotinsa vankeina. Ne vanhukset joilla on omaisia ovat joissakin tapauksissa asentaneet vanhuksensa kotiin valvontakameroita nähdäkseen, että juuri hänen omaisellaan on kaikki hyvin niinä hetkinä kun vanhus on yksinään kotonaan. Mistä tiedetään mitä yksinäisen vanhuksen kotona tapahtuu eri vuorokauden aikoina jos henkilökuntaa ei ole riittävästi. Omaisten työmäärä ja huoli kasvavat jatkuvasti.

Kotipalvelun henkilöstön päivästä vain runsaat puolet on välitöntä työaikaa, aikaa joka vietetään ikääntyneen hoidettavan kanssa. Loppupäivä menee kirjallisiin töihin, raportointiin, kokouksiin, matkoihin ym. Hoidon laatu kärsii kiireessä ja työntekijät uupuvat. Kiireessä ja väsyneenä työntekijöille voi sattua kuoleman vakavia virheitä, sekä vanhukset saattavat jopa tulla kaltoin kohdelluiksi.

Laissa Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta, sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) 14 § sanotaan, että;
Kunta voi vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet.
Tähän pykäläkohtaan pitää saada viipymättä muutos. Turvattomat, yksinäiset, vähävaraiset, muistisairaat ja ilman omaisia tai läheisiä olevat iäkkäät vanhukset ovat kaikista heikoimmassa asemassa asuessaan kotipalvelun avun turvin omassa kodissaan. Yksinäisyys ja yksin asuminen luovat turvattomuutta ja ne ovat keskeisiä tekijöitä jotka liittyvät ikääntyneiden toimintakyvyn ja kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen ja jotka johtavat lisääntyneeseen avun tarpeeseen. Helsinki Mission mielestä Suomessa on todettu tällä hetkellä olevan yli 300 000 vanhusta jotka kärsivät yksinäisyydestä.

Pitkäaikaista kotihoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää mahdollisuuksien mukaan sosiaalista vuorovaikutusta, sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan.

Laitoshoitoa on vuosien myötä pyritty saamaan kodinomaisemmaksi ja hoito laitoksessa on joka vuorokauden tuntina turvallista. Hoito tapahtuu kokonaisvaltaisesti ja ammatillisesti. Lääkityksestä, ravitsemuksesta ja hygieniasta huolehditaan säännöllisesti. Jos kuitenkin tarvitaan akuuttia lääketieteellistä hoitoa niin laitoksista ollaan yhteydessä lääkäriin.

Vaikka kuntien taloudellinen tilanne vaatii säästöjä, niin ei niitä tule kohdentaa heikoimmassa asemassa oleviin ikäihmisiin!

Hoitajan eettiset periaatteet ovat: ihmisarvon kunnioittaminen ja ihmistä arvostava kohtaaminen, Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus, sekä työyhteisö ja yhteiskunta. Hoitajan tehtävä on edistää asiakkaiden ja potilaiden hyvinvointia, puolustaa asiakkaan oikeuksia ja tarpeiden täyttymistä. Henkilökunta ei henkilökuntavajauksen puitteissa pysty näitä ohjeita noudattamaan niin moni hoitoalan työntekijä onkin jo vaihtanut ammattia tässä nykypäivän kaaoksessa. Hoitohenkilökunta kokee tänä päivänä vanhusten tilanteen niin raskaaksi, että eivät jaksa tehdä työtään enää kotihoidossa.

Me vaadimme oikeutta niille huonokuntoisille, yksinäisille ja turvattomille ikääntyneille henkilöille joiden elämä kotona ei ole arvokasta ja kunnioittavaa, sekä niille joiden palvelutarpeisiin ei ole tarpeeksi kotipalvelun henkilöstöllä resursseja!

Aloitteen taloudellinen tuki

Ei ole

Kannatusilmoitusten keräystavat

  • Kansalaisaloite.fi
  • Paperilomakkeet

Tähän mennessä muualla kerättyjen kannatusilmoitusten yhteismäärä

Kerääjän ilmoittama arvio: 0 kpl


Vastuuhenkilöt

Vireillepanijat

Anneli Impi Elise Koivunen

Kirsti Helena Leskenmaa


Edustajat

Kari-Veli Johannes Lehtonen

Katri Annikki Rönn


Varaedustajat

Risto Juhani Hartikainen

Leila Annikki Jussila

Anne-Maija Björkqvist