Sisältöön | Selaa aloitteita | Ohje | Tulosta

Lakiehdotus kanahaukan kokonaisrauhoituksen osittaisesta purkamisesta

6.2.2015

2 339 kannatusilmoitusta, joista muualla kerättyjä 606

Kannatusilmoituksia tässä palvelussa 1 733

Kuvaajassa näytetään vain Kansalaisaloite.fi-palvelussa kerätyt kannatusilmoitukset. Kuvaaja päivittyy vuorokauden vaihtuessa.
Voit upottaa kuvaajan omille verkkosivuillesi täältä.
Kannatusilmoitusten keruuaika on päättynyt 6.8.2015.

Kansalaisaloitteen otsikko

Lakiehdotus kanahaukan kokonaisrauhoituksen osittaisesta purkamisesta

Aloitteen päiväys

6.2.2015

Aloitteen muoto

Lakiehdotus

Oikeusministeriön asianumero

OM 16/52/2015

Aloitteen sisältö

LAKIEHDOTUS KANAHAUKAN KOKONAISRAUHOITUKSEN OSITTAISESTA PURKAMISESTA

Eduskunnalle esitetään, että metsästyslain 11:a lukuun Erityiset säädökset lisätään uudet kanahaukkaa koskevat 89 §, 89a §, 89b §, 89c §, 89d § sekä 89e § seuraavalla säädöstekstillä:

Metsästyslaki
11 luku
Erityiset säädökset
89 §
Poikkeus kanahaukan rauhoituksesta:
Sen estämättä mitä luonnonsuojelulaki rauhoitetuista linnuista säätää ilman, että lajin luontainen elinvoimaisuus ja suotuisa suojelutaso vaarantuvat, saadaan nuoria kanahaukkoja pyydystää koko Manner-Suomen alueella 01.03-31.03 ja 01.09-30.09 välisinä aikoina. Pyyntiin on oikeutettu metsästyskortin omaava henkilö, joka omistamallaan maalla tai alueella jolle henkilöllä on metsästysoikeus harjoittaa laajamittaista, jonkin pelto ja/tai metsäkanalinnun kannan hoitoon tähtäävää riistanhoitoa.

Laajamittaiseksi kannanhoitoon tähtääväksi riistanhoidoksi tulkitaan:

a) Peltokanalintujen (peltopyy, fasaani) osalta jonkin peltokanalinnun:
- vuotuisia lintuistutuksia
- elinympäristön parantamista riistapelloilla ja suojaistutuksilla
- talviruokinnasta huolehtimista, sekä
- kannanhoidon kohteena olevalle lintulajille/lajeille vahinkoa aiheuttavien eläinlajien pyyntiä, joiden pyynti on metsästyslailla sallittu

b) Metsäkanalintujen (metso, teeri, pyy, riekko) osalta jonkin metsäkanalinnun:
- elinympäristön parantamisen sisällyttämistä alueella suoritettavaan metsätalouteen
- talvisen suojaisan ravinnon riittävyyden varmistaminen eri puulaji istutuksilla
- riistapeltojen jatkuvaa ylläpitoa, sekä
- kannanhoidon kohteena olevalle lintulajille/lajeille vahinkoa aiheuttavien eläinlajien pyyntiä, joiden pyynti on metsästyslailla sallittu


89a §
Nuoren kanahaukan määritelmä:
Nuoreksi kanahaukaksi määritellään yksilö jonka höyhenpeite on päältä ruskeansävyinen, vaaleanruskea vatsapuoli vahvasti pystyviiruinen sekä silmienväri keltainen.


89b §
Sallitut pyyntimenetelmät:
Nuorten kanahaukkojen pyynnissä on sallittu vain elävänä pyydystävä häkki tai siihen rinnastettava pyyntilaite, joka ei vahingoita saaliiksi jäänyttä lintua.

Pyyntilaitteessa on oltava istumaorsi. Pyyntilaitteen tulee olla kooltaan ja toimintamekanismiltaan sellainen, että saaliiksi jäänyt lintu pystyy seisomaan sekä istumaan orrella normaalisti.

Pyyntilaite on tarkastettava kerran vuorokaudessa pyyntiin oikeutetun henkilön toimesta.

Saaliiksi jääneet linnut on lopetettava asianmukaisesti, ottaen huomioon eläinsuojelulain velvoitteet.

89c §
Pyynti-ilmoitus:
Lain määrittelemän, pyyntioikeuden omaavan henkilön on ennen pyynnin aloittamista tehtävä vuoden ensimmäisen kuukauden aikana kirjallinen (sähköinen) pyynti-ilmoitus paikalliselle riistakeskuksen aluetoimistolle.

Pyynti-ilmoituksen tulee vähintään sisältää:

1) Pyyntiin oikeutetun henkilön/henkilöiden nimi, metsästyskortin numero sekä yhteys ja osoitetiedot. Jos useampi henkilö käyttää pyyntioikeutta samaisella alueella tulee pyynti-ilmoituksessa nimetä pyynnin vastuuhenkilö.

2) Pyyntialue tilan tarkkuudella. Ilmoitukseen on liitettävä kartta pyyntialueesta ja pyyntilaitteiden sijoittamisesta.

3) Perusteet pyyntioikeuden omaamiselle.

4) Kuvaus käytettävistä pyyntilaitteista.

Paikallisen riistakeskuksen aluetoimisto määrittelee ja lähettää pyyntioikeuden omaavalle/pyynnistä vastaavalle henkilölle tunnistekoodin, jolla jokainen pyynnissä käytettävä pyyntilaite tulee merkitä. Tunnistekoodi on pyyntialuekohtainen.

89d §
Pyyntiraportti:
Jokaisen pyyntioikeuden omaavan/pyynnistä vastaavan henkilön on ylläpidettävä ajantasaista pyyntiraporttia. Pyyntiraportissa tulee ilmetä:

1) Pyyntiin oikeutetun/pyynnistä vastaavan henkilön nimi sekä yhteys ja osoitetiedot.

2) Pyyntialue tilan tarkkuudella sekä paikallisen riistakeskuksen aluetoimiston määrittelemä tunnistekoodi.

Pyyntiraportti on päivitettävä samaisena vuorokautena jolloin pyyntilaitteeseen on jäänyt lintu. Raporttiin on nuorten kanahaukkojen osalta kirjattava:

1) Pyyntipäivämäärä, käytetty pyyntilaite sekä pyyntilaitteen sijainti.

2) Saaliiksi saadun yksilön arvioitu sukupuoli sekä siipien välimitta.

3) Rengastiedot, jos saaliiksi saatu yksilö on rengastettu.

Pyyntiraporttiin on pyyntilaitteeseen jääneiden muiden, kuin nuorten kanahaukkojen osalta kirjattava:

1) Pyyntipäivämäärä, käytetty pyyntilaite sekä pyyntilaitteen sijainti.

2) Saaliiksi saatu lintulaji, arvioitu ikä sekä sukupuoli.

3) Rengastiedot, jos saaliiksi saatu yksilö on rengastettu ja tietojen saanti on mahdollista nopeasti ilman riskiä, että vapautettava lintu vahingoittuu.

Pyyntiraportti tai sen kopio on lähetettävä allekirjoitettuna paikalliselle riistakeskuksen aluetoimistolle 7vrk kuluessa kunkin pyyntikauden päättymisestä.


89e §
Pyynnin valvonta:
Riistakeskus on oikeutettu kunkin pyyntikauden aikana suorittamaan valvontaa koskien pyynnin oikeuttavia perusteita, pyyntilaitteita sekä ylläpidettävää pyyntiraporttia.

Perustelut

SISÄLLYSLUETTELO:

Lakiehdotus

Lakiehdotuksen perustelut:

1.0 Lakiehdotuksen tärkein tavoite

2.0 Kanahaukka lintulajina
2.1 Pyynnin vaikutus kanahaukkakannan elinvoimaisuuteen
2.2 Kanahaukka vahinkolintuna
2.3 Kanahaukan aiheuttamat tuhot lintulajeittain
2.3.1 Peltopyy ja fasaani
2.3.2 Riekko
2.3.3 Teeri ja metsäpyy

3.0 Kanahaukkaa koskeva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset
3.1 Bernin sopimus
3.2 Lintudirektiivi
3.2.1 1 artikla
3.2.2 2 artikla
3.2.3 5 artikla
3.2.4 7 artikla
3.2.5 9 artikla
3.2.6 13 artikla
3.3 Euroopan komission lintudirektiivin mukaisesti harjoitettavaa metsästystä koskeva ohjeasiakirja
3.4 Suomen luonnonsuojelulaki
3.4.1 1 luvun 3 §
3.4.2 1 luvun 4 §
3.4.3 1 luvun 5 §:n 1 mom
3.4.4 1 luvun 5 §:n 3 mom
3.4.5 6 luvun 37 §:n 1 mom
3.4.6 6 luvun 38 §:n 1 mom
3.4.7 6 luvun 39 §:n kohdat 1, 2, 3
3.4.8 6 luvun 49 §:n 3 mom

4.0 Vallitsevan lainsäädännön epäkohdat
4.1 Muun tyydyttävän ratkaisun etsiminen riistanhoidollisin keinoin
4.1.1 Kanahaukan siirtoistutukset
4.1.2 Suojakasvillisuuden lisääminen
4.1.4 Ruokintapaikkojen hajauttaminen
4.1.4 Lopputulos
4.2 Poikkeuslupien saannin mahdottomuus
4.2.1 Ennakkotapaus
4.2.2 Hypoteettisten poikkeuslupien riittämättömyys
4.3 Tulkinta eläimistön suojelemisesta
4.3.1 Euroopan komission ohjeistus
4.3.2 Ympäristö ja oikeusviranomaisten tulkinta
4.3.3 Vaade pysyvästä ratkaisusta
4.3.4 Yhteenveto

5.0 Yleisperusteinen poikkeus
5.1 Euroopan komission oheisasiakirja
5.2 Yhteenveto

6.0 Lakiehdotuksen säädöstekstin yksityiskohtaiset perustelut
6.1 Lintulaji ja pyyntiaika
6.2 Pyyntiin oikeutetun henkilön ja paikallisten olosuhteiden määritelmä
6.3 Laajamittaisen kannanhoidon määritelmä
6.4 Nuoren kanahaukan määritelmä
6.5 Sallitut pyyntimenetelmät
6.6 Pyynti-ilmoitus
6.7 Pyyntiraportti
6.8 Pyynnin valvonta

LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT

1.0 Lakiehdotuksen tärkein tavoite:
Lakiehdotuksen kiteytettynä ydintavoitteena on harventaa kanalintujen kannanhoitoon tähtääville alueille kokoontuneita, vakavaa riistanhoidollista vahinkoa aiheuttavia nuoria kanahaukkoja ilman riskiä, että kanahaukan suotuisa suojelutaso ja kannan elinvoimaisuus vaarantuu.

2.0 Kanahaukka lintulajina:
Kanahaukka on Suomen luontoon kuuluva, isokokoinen päiväpetolintu, joka nimensä mukaisesti saalistaa pääsääntöisesti kanalintuja. Kanahaukka ei ole koskaan varsinkaan Suomen olosuhteissa ollut uhanalainen ja sen kannan elinvoimaisuus on tälläkin hetkellä luokiteltu korkeimmalla luokituksella, eli elinvoimainen.
Kanahaukkakanta on säilynyt vakaana vuodesta toiseen ja sen kooksi Suomessa arvioidaan noin 5500 pesivää paria, toisin sanoen noin 11000 reviirihaukkaa. Ko. lintu saa vuodessa 3-5 poikasta. Kanahaukalla ei juurikaan ole luontaisia vihollisia ja muutoinkin tehokkaana saalistajana poikaskuolleisuus on vähäinen. Näin voidaan perustellusti laskea, että vuosittain Suomessa aikuistuu noin 16000 nuorta kanahaukkaa.
Kanahaukka on paikkalintu ja vain nuoret yksilöt ovat osittaisia lyhyen matkan muuttajia etsiessään hyväravintoisia uusia reviireitä. Kanahaukka saavuttaa sukukypsyyden vasta noin 3 vuoden ikäisenä ja em. syystä aikuistuneilla, nuorilla haukoilla ei ole merkitystä kannan elinvoimaisuuden suhteen.

2.1 Pyynnin vaikutus kanahaukkakannan elinvoimaisuuteen:
Kanahaukkaa on pyydystetty riistanhoitajien toimesta voimakkaasti aina vuoden 1989 kokonaisrauhoitukseen saakka. Vuotuiset saaliit olivat jopa 5000 linnun luokkaa. Em. huolimatta pyynnillä oli melko vähäinen vaikutus kanahaukkakannan elinvoimaisuuteen, koska pyynti kohdistui pääsääntöisesti nuoriin, poikastuotannon kannalta merkityksettömiin yksilöihin.

2.2 Kanahaukka vahinkolintuna:
Kuten kohdassa 2.0 todetaan, nuoret haukat ovat lyhyen matkan osittaismuuttajia. Alueet joilla harjoitetaan voimakasta ja aktiivista kanalintujen kannanhoitoon ja elvyttämiseen kohdistuvaa riistanhoitoa keräävät puoleensa huomattavia määriä nuoria kanahaukkoja. Näin ollen saalis-saalistajasuhde vääristyy voimakkaasti ja monien kanalintulajien osalta koko kannanhoitoon ja elvyttämiseen tähtäävän työn realistinen ja mielekäs jatkaminen kyseenalaistuu.

2.3 Kanahaukan aiheuttamat tuhot lintulajeittain:
Kanahaukka on peto, jolla ei ole saalis-saalistajasuhdetta ainoastaan yhden lintulajin kanssa. Tästä syystä kanahaukat voivat paikallisesti hävittää jopa kokonaisia kanalintulajeja. Kanahaukka saalistaa sitä mitä on helpoiten saatavilla. Ko. lintulajin loputtua haukat siirtyvät uuteen lajiin. Em. realisoituu vakavalla tavalla varsinkin peltokanalintujen kohdalla.

2.3.1 Peltopyy ja fasaani:
Peltovaltaisilla alueilla kanahaukka on talvi ja kevätkausina suurin yksittäinen kuolevuustekijä peltopyyn ja fasaanin suhteen.
Lisäksi peltokanalintujen suhteen tärkeänä erityispiirteenä on pidettävä nuorten kanahaukkojen uusille reviireille siirtymisen ajoittumista maaliskuuhun. Tällöin niin peltopyy, kuin fasaanikukot ovat soidinmenoihin liittyen erityisen näkyvillä ja kuuluvilla. Kanahaukkojen tappaessa reviirikukot tulevan kesän pesintä vaarantuu vakavasti.
Nykyisen kaltaiset, vähälumiset talvet jatkuessaan vaikeuttavat myös entisestään peltokanalintujen suojautumista haukoilta.
On myös huomioitava, että monin paikoin Uudellamaalla peltopyy on hävinnyt kokonaan ja kanta on suurimmassa osassa Etelä-Suomea kriittinen. Viimeisimpien laskentojen perusteella peltopyykanta on romahtanut myös sen aikaisemmilla ns. vahvoilla alueilla pohjanmaalla.

2.3.2 Riekko:
Samoin, kuin edellä mainitut peltokanalinnut, aukeilla nevoilla viihtyvä riekko päätyy usein kanahaukkojen saaliiksi. On arvioitu, että kanahaukkojen osuus riekkojen kuolleisuudessa on jopa 60% vuotuisesta kannasta.

2.3.3 Teeri ja metsäpyy:
Metsäisillä alueilla kanahaukan saalistuspaine kohdistuu pääsääntöisesti teereen ja metsäpyyhyn. Alueesta riippuen noin 40% vuotuisesta pyykannasta päätyy haukan saaliiksi.
Kanahaukan vahingollisuus teerikannalle korostuu erityisesti siinä, että haukan saalistuspaine kohdistuu voimakkaana teerinaaraisiin niiden munimis ja haudontavaiheessa. Tapetun naaraan ohella koko munapesye tuhoutuu. Nykyisten arvioiden mukaan noin 30% hautovista teerinaaraista päätyy kanahaukan saaliiksi.
Teerinaaraisiin kohdistuvien tappioiden yhteydessä mainittakoon myös, että naarasmetsojen (koppelo) vuotuisesta kuolevuudesta, jopa 70% on kanahaukan aiheuttamia.


3.0 Kanahaukkaa koskeva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset:
Kanahaukan pyynti on ollut Suomessa sallittua aina Ruotsi-Suomen ajoista vuoteen 1989, jolloin ko. petolintu rauhoitettiin kokonaisuudessaan.

3.1 Bernin sopimus:
Bernissä 19.09.1979 tehtiin Yleissopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristöjen suojelusta, eli ns. Bernin sopimus, joka ratifioitiin Tasavallan presidentin toimesta 15.11.1985 (SopS 29/1986). Em. sopimus saatettiin kansallisella tasolla voimaan asetuksella (288/1986).
Ratifioidessaan Bernin sopimuksen Suomi käytti mahdollisuuttaan tehdä sitä koskevia varaumia. Suomi ilmaisi selkeästi, että se ei sovella yleissopimusta mm. kanahaukkaan.

3.2 Lintudirektiivi:
Bernin sopimuksen pohjalta ja sen ohessa on luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu Euroopan neuvoston toimesta 02.04.1979 ns. lintudirektiivi (79/409/ETY) ja myöhemmin 30.11.2009 sen kodifioitu versio (2009/147/EY). Suomea sitova direktiivi on kansallisella tasolla toimeenpantu luonnonsuojelu ja metsästyslain säädöksissä.
Kanahaukka ei kuulu lintudirektiivin 1 liitteen uhanalaisiin lintulajeihin tai lajeihin joiden suojeluun on kiinnitettävä eritystä huomiota. Suurin osa kanahaukan saalistamista kanalintulajeista taasen kuuluvat em. lintudirektiivin 1 liitteen määrittelemiin lajeihin.
Kanahaukkaa koskien ko. direktiivin olennaisimmat artiklat ovat nro:1,2,5,7,9 ja 13.

3.2.1 1 artikla:
1. Tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien
lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella,
johon perustamissopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on
näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset
niiden hyödyntämisestä.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan lintuihin ja niiden muniin, pesiin
ja elinympäristöihin.

3.2.2 2 artikla:
Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet
1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien kantojen ylläpitämiseksi
sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja
sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen
liittyvät vaatimukset, taikka näiden kantojen mukauttamiseksi
tähän tasoon.

3.2.3 5 artikla:
Jäsenvaltioiden on toteutettava, kuitenkaan rajoittamatta 7 ja
9 artiklan soveltamista, kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien
yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet,
joilla kielletään erityisesti

a) kyseisten lintujen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen
käytetystä menetelmästä riippumatta;

b) kyseisten lintujen pesien ja munien tahallinen tuhoaminen tai
vahingoittaminen ja pesien siirtäminen;

c) kyseisten lintujen munien ottaminen luonnosta ja munien
hallussa pitäminen tyhjinäkin;

d) lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläisten
kasvatusaikana, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin;

e) sellaisten lintulajien hallussa pitäminen, joiden metsästäminen
ja pyydystäminen ei ole sallittua.


3.2.4 7 artikla:
1. Tämän direktiivin liitteessä II lueteltujen lajien kantojen
koon, maantieteellisen levinneisyyden ja lisääntymisnopeuden
takia koko yhteisössä niitä voidaan metsästää kansallisen lainsäädännön
mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lajien
metsästys ei vaaranna suojelutoimenpiteitä niiden levinneisyysalueella.

2. Liitteessä II olevassa A osassa lueteltuja lajeja saa metsästää
niillä maantieteellisillä vesi- ja maa-alueilla, joihin tätä direktiiviä
sovelletaan.

3. Liitteessä II olevassa B osassa lueteltuja lajeja saa metsästää
vain niissä jäsenvaltioissa, joista on siinä maininta.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että metsästys, tarvittaessa
haukkametsästys mukaan lukien, harjoitettuna voimassa
olevien kansallisten toimenpiteiden mukaisesti vastaa kyseisten
lintulajien järkevän hyödyntämisen ja ekologisesti tasapainoisen
sääntelyn periaatteita ja että tämä käytäntö näiden lajien ja
etenkin muuttavien lajien kantojen osalta on sopusoinnussa
2 artiklasta seuraavien toimenpiteiden kanssa.
Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että metsästystä koskevan
lainsäädännön alaisia lajeja ei metsästetä pesimisaikana
eikä eri lisääntymis- ja poikastenkasvatusvaiheissa.
Kun on kyse muuttavista lajeista, jäsenvaltioiden on huolehdittava
erityisesti siitä, että metsästyslainsäädännön alaisia lajeja ei
metsästetä niiden lisääntymiskauden aikana tai niiden palatessa
pesimisalueilleen. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki aiheelliset tiedot
siitä, miten niiden metsästystä koskevaa säännöstöä sovelletaan
käytännössä.

3.2.5 9 artikla:
1. Jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole,
poiketa 5–8 artiklasta seuraavin perustein:

a) — kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi,

— lentoturvallisuuden turvaamiseksi,

— viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille
koituvan vakavan vahingon estämiseksi,

— kasviston ja eläimistön suojelemiseksi;

b) tutkimus- ja opetustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudelleenistutustarkoituksessa
sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä
varten tapahtuvan kasvatuksen;

c) salliakseen tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen
lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussa pitämisen
tai muuten asiallisen hyötykäytön.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksissa on mainittava:

a) lajit, joita poikkeukset koskevat;

b) pyydystämistä tai tappamista varten hyväksytyt välineet, laitteet
ja menetelmät;

c) vaaratekijät sekä ne ajalliset ja paikalliset olot, joissa näitä
poikkeuksia voidaan myöntää;

d) viranomainen, joka on valtuutettu ilmoittamaan, että vaaditut
edellytykset täytetään, ja joka päättää, missä laajuudessa
ja kuka saa käyttää mitäkin välineitä, laitteita ja menetelmiä;
- suoritettavat tarkastukset.

3. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle vuosittain kertomus
1 ja 2 kohdan soveltamisesta.

4. Komissio varmistaa käytettävissään olevan tiedon ja erityisesti
sille 3 kohdan mukaisesti toimitetun tiedon perusteella
jatkuvasti, että 1 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten seuraukset
eivät ole ristiriidassa tämän direktiivin kanssa. Komissio tekee
tähän liittyen aiheelliset aloitteet.

3.2.6 13 artikla:
Tämän direktiivin mukaisesti toteutetut toimenpiteet eivät saa
johtaa 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien nykyisen suojelutilanteen
huononemiseen.


3.3 Euroopan komission Lintudirektiivi mukaisesti harjoitettavaa metsästystä koskeva ohjeasiakirja:
Ohjeasiakirja on Euroopan komission 2008 laatima ohjeistus lintudirektiivien (79/409/ETY) ja (2009/147/EY) tulkintaan. Ko. asiakirjan luettavuuden helpottamiseksi, asiakirjaliitteenä löytyy myös em. direktiivien vastaavuustaulukko. Ohjeasiakirjassa pyritään noudattamaan täysin yhteisöjen tuomioistuimen olemassa
olevaa oikeuskäytäntöä. Ohjeasiakirjan tulkinnat perustuvat
oikeuskäytäntöön, erityisesti sellaisten seikkojen osalta, joihin tuomioistuin on jo
ilmaissut selkeän kantansa.

3.4 Suomen luonnonsuojelulaki:
Suomen luonnonsuojelulain kanahaukkaa koskevat säädökset ovat kirjattu 1 luvun 3§, 4§, 5§:n 1 ja 2mom, sekä 6 luvun 37§:n 1mom, 38§:n 1mom, 39§:n kohdat 1, 2, 3 ja 49§:n 3mom.

3.4.1 1 luvun 3§:
Tällä lailla pannaan täytäntöön ( ), luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY, jäljempänä lintudirektiivi, muilta osin kuin metsästyslain (615/1993) 5§:sää tarkoitettujen eläinlajien osalta ( ).
3.4.2 1 luvun 4§:
Sen lisäksi mitä tässä laissa säädetään, on voimassa, mitä Suomea velvoittavissa kansainvälisissä luonnon tai siihen kuuluvien luonnonvaraisten eliölajien suojelua koskevissa sopimuksissa on määrätty. ( )

3.4.3 1 luvun 5§:n 1mom
Edellä 1§:sää tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen.

3.4.4 1 luvun 5§:n 3mom:
Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään.

3.4.5 6 luvun 37§:n 1mom:
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan Suomessa ja Suomen talousvyöhykkeellä luonnonvaraisina esiintyviin eläin- ja kasvilajeihin lukuun ottamatta metsästyslain 5§:sä tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä ( ).

3.4.6 6 luvun 38§:n 1mom:
Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja.

3.4.7 6 luvun 39§:n kohdat 1, 2, 3
Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden:
1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen;
2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja
3) tahallinen häiritseminen ( )


3.4.8 6 luvun 49§:n 3mom:
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 1 momentin kiellosta sekä 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien osalta 39§:n, 42§:n 2 momentin sekä 47§:n 2 ja 5 momentin kielloista luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituin perustein. Vastaavasti lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettujen lintujen osalta voidaan myöntää poikkeus sanotun direktiivin artiklassa 9 mainituilla perusteilla.

4.0 Vallitsevan lainsäädännön epäkohdat:
Kanahaukan kokonaisrauhoitus vuonna 1989 toteutettiin lintu- ja luonnonsuojelujärjestöjen vaateesta, metsästäjiä ja varsinkin ammattiriistanhoitajia kuulematta.
Kuten lakiehdotuksen perusteluiden kohdissa 2.0 ja 2.1 esitetään, kanahaukkakanta Suomessa on elinvoimainen ja pysynyt vakaana riippumatta siitä kohdistuuko kantaan pyyntiä saati ei. Lisäksi lakiehdotuksen perusteiden kohdassa 3.4.4 esille tuotu luonnonsuojelulain 1 luvun 5§:n 3mom vaade eliölajien suotuisasta suojelutasosta täyttyy kanahaukan osalta kiistatta.
Perusteluiden kohdissa 2.2-2.3.3 tuodaan selkeästi esille kanahaukan varsinkin kanalintuihin kohdistama vakava vahinko. Kaikkeen em. viitaten, vuodesta 1989 lähtien ongelmana on ollut perusteetta rauhoitettu lintulaji, joka aiheuttaa maan laajuisesti vakavaa vahinkoa riistanhoidon kohteina oleville lajeille.

4.1 Muun tyydyttävän ratkaisun etsiminen riistanhoidollisin keinoin:
Varsinkin pelto ja metsäkanalintujen kannanhoitoon ja elvyttämiseen keskittyneet riistanhoitajat ovat aina kanahaukan rauhoituksesta asti etsineet vaihtoehtoisia toimia kokonaan rauhoitetun lintupedon aiheuttamien tuhojen ehkäisyyn.

4.1.1 Kanahaukan siirtoistutukset:
Varsinkin rauhoituksen ensimmäisinä vuosina, aina 1990- luvun puoliväliin saakka nuoria varisten pyyntiin tarkoitettuihin elävänä pyytäviin laitteisiin jääneitä kanahaukkayksilöitä pyrittiin kuljettamaan alueille, joilla ne aiheuttaisivat vähemmän vahinkoa. Em. keino todettiin huomattavasti aikaa vieväksi ja käytännössä tuloksettomaksi sillä haukat lähes poikkeuksetta palasivat, jopa pitkien matkojen päästä takaisin runsasriistaisille alueille. Asiaan saatiin kiistatonta vahvistusta mm. rengastettujen haukkojen numerovertailun perusteella.
Sen lisäksi, että em. keino on perustellusti todettu hyödyttömäksi, tarvitaan varsinkin nykyisellään poikkeuslupa myös kanahaukkojen siirtoistutustoimintaan.

4.1.2 Suojakasvillisuuden lisääminen:
Esimerkiksi peltopyille ja fasaaneille on ilmasta tulevan hyökkäyksen välttämiseksi kokeiltu monen laisia riistapeltoseoksia, joissa yhdistyy suoja sekä tehokas ravinnonsaanti. Erilaiset riistapeltoseokset eivät myöskään ole olleet ratkaisuna ongelmaan sillä peltoriistaan kohdistuneet pahimmat tuhot tapahtuvat talvi ja kevätkaudella. Riistapelloista ja ojanvarsi-istutuksista huolimatta, varsinkin vähälumisina talvina peltokanalinnuille ei pystytä tarjoamaan riittävää suojaa kanahaukan kaltaista tehokasta petolintua vastaan.
On lisäksi huomioitava, että soidinaikana lähes kaikki kanalinnut hakeutuvat avonaisille alueille, jolloin kanahaukan aiheuttamilta vakavilta tappioilta ei pystytä välttymään. Riistanhoitajat eivät pysty muuttamaan kanalintukoiraiden ikiaikaisia tapoja pitää soidinmenoja avonaisilla paikoilla.

4.1.3 Ruokintapaikkojen hajauttaminen:
Eräänä ongelman ratkaisuyrityksenä riistanhoitajat ovat pyrkineet hajauttamaan ruokintapaikkoja mahdollisimman laajalle alueelle, jotta ruokittavalle riistalle ei synny ns. joka päiväsiä rutiineita mitkä kanahaukat helposti oppisivat.
Alueilla, joilla harjoitetaan aktiivista kanalintujen kannanhoitoa, nuorten paikalle kerääntyneiden kanahaukkojen määrä on niin suuri, että ruokintapaikkojen hajauttamisesta ei saada ongelmaan ratkaisua. Kiistatonta on, että haukat löytävät kaikki eri ruokintakohteet.
Esimerkiksi teeren talviruokinnasta on käytännössä täytynyt kokonaan luopua haukkaongelman takia. Kanahaukkojen väijyessä lähipuustossa, käytännössä jokainen teeriparvi kärsii tappioita vieraillessaan ruokailuautomaateilla.

4.1.4 Lopputulos:
Riistanhoitoalueiden kanahaukkaongelman ratkaisuyrityksiä on ollut runsaasti, mutta em. esimerkit riittävän kuvastamaan valitsevaa tilannetta siitä, että muuta tyydyttävää vaihtoehtoa, kuin nuorten kanahaukkojen harventaminen ei ole.

4.2 Poikkeuslupien saannin mahdottomuus:
Kuten edellä on esitetty, runsaskustanteisten kanalintukantojen kasvattamiseen, hoitamiseen ja joidenkin lajien osalta lajin olemassaolon turvaamiseen tähtäävien riistanhoidollisten toimien mielekkyys kyseenalaistuu voimaperäisesti kanahaukan perusteettomasta kokonaisrauhoituksesta.
Aina vuodesta 1989 lähtien on tasaisin väliajoin, eri kansanedustajien toimesta esitetty eduskunnan puhemiehelle kirjallisia kysymyksiä koskien kanahaukan kokonaisrauhoituksen ajankohtaisuutta ja tarpeellisuutta. Kiteytettynä vastauksena on ollut, että riistanhoitajat voivat hakea tarvittaessa, muun tyydyttävän ratkaisun puuttuessa poikkeuslupia kanahaukan pyyntiin.
Luonnonsuojelulain 6 luvun 49§:n 3mom ja lintudirektiivin 9 artiklan 1a, b ja c alakohtien sekä 2 kohdan muotovaatimusten täyttyessä riistanhoitajilla on lakiperusteinen oikeus/mahdollisuus hakea paikalliselta Elinkeino,- Liikenne- ja Ympäristökeskukselta poikkeuslupia kokonaan rauhoitettujen lintujen pyyntiin.
Suomessa ei kuitenkaan koskaan ole myönnetty poikkeuslupaa nuorten kanahaukkojen harventamiseen.

4.2.1 Ennakkotapaus:
On olemassa ennakkotapaus, jossa haettiin pyyntilupaa riistanhoidollisin perustein neljän nuoren kanahaukan pyyntiin Uudenmaan ELY- keskukselta vuonna 2010. Paikallinen ELY- keskus hylkäsi hakemuksen 06.05.2011 päätöksellään nro: UUDELY/1733/07.01/2010.
Kielteisestä päätöksestä valitettiin Helsingin hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen 29.06.2012 ratkaisullaan diaarinumero: 03709/11/5402.
Helsingin hallitonoikeuden ratkaisusta valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen 15.01.2014 ratkaisullaan diaarinumero: 2442/1/12.
Neljä vuotta kestäneen oikeusprosessin aikana tuli selkeästi esille lintujen/luonnonsuojelujärjestöjen voimakas vaikuttaminen poikkeuslupia käsittelevissä ELY- keskuksissa. Kysymys ei ollut todellisuudessa siitä, että olisi harkittu poikkeuslupahakemuksen perusteita; kysymys oli ympäristöviranomaisten haluttomuudesta myöntää poikkeuslupa vaikka kaikki juridiset, direktiivipohjaiset ja riistanhoidolliset perusteet täyttyivät.
Helsingin hallinto-oikeus ja KHO taasen asettuivat tukemaan ympäristöviranomaisten tekemää ratkaisua vaikka molempiin oikeusasteisiin lähetettiin kiistattomia todisteita. Yksi näistä oli eduskunnan puhemiehen pitkäaikaisen EU direktiivien soveltamisesta kansallisella tasolla vastanneen erityisavustajan valtiotieteiden tohtori Jukka Koiviston lausunto. Em. lausunnossa todettiin yksiselitteisesti mm., että poikkeuslupahakemuksessa täyttyvät kaikki juridiset ja direktiivipohjaiset normit ja Uudenmaan ELY- keskuksen olisi tullut myöntää poikkeuslupa kuten sitä haettiin.
Viranomaisten haluttomuutta myöntää poikkeuslupia osoittaa ELY- keskuksen päälakimiehen lausunto KHO:lle, joka päättyy toteamukseen, että poikkeusluvan hakijalla ei ole oikeutta luvan saamiseen vaikka kaikki oikeudelliset edellytykset täyttyisivätkin.

4.2.2 Hypoteettisten poikkeuslupien riittämättömyys:
On myös perusteltua kyseenalaistaa hypoteettisesti myönnettävien poikkeuslupien riittävyys. Mm. varis rauhoitettiin kevät ja kesäkaudelta vuonna 2002. Kevätaikaiseen pyyntiin oli, kuten on edelleenkin mahdollista hakea paikallisen riistakeskuksen myöntämää poikkeuslupaa. Vaikka varis aiheuttaa tunnetusti vakavaa vahinkoa riistalle ja kevätpyynti ei muutoinkaan aiheuta eläinsuojelullisia ongelmia (variksella ei vielä poikasia) ovat lintujärjestöt alkaneet kiihtyvään tahtiin tekemään, puhtaasti häiriötarkoituksella valituksia riistakeskuksen lupapäätöksistä.
Näin ollen on selvää, että vaikka ELY- keskus hypoteettisesti myöntäisi kanahaukan pyyntiin luvan, lintujensuojelutahojen toimesta luvasta valitettaisiin aina KHO:lle saakka. Tällaiset häiritsemismielessä tehdyt valitukset aiheuttaisivat akuuttiin tarpeeseen haetun luvan täytäntöön panolle monien vuosien viiveen ja huomattavasti byrokratiaa.


4.3 Tulkinta eläimistön suojelemisesta:
Edellä esitetyn poikkeuslupahakemuksen tärkein argumentti oli lintudirektiivin 9 artiklan 1a alakohdan neljäs poikkeusperuste joka koskee kasviston ja eläimistön suojelua.

4.3.1 Euroopan komission ohjeistus:
Euroopan komission vuonna 2008 julkaisemassa ohjeistuksessa poikkeamisperustetta lähestytään seuraavalta näkökannalta:
Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan neljäs poikkeusperuste koskee kasviston ja eläimistön suojelua. Eläinten tai kasvien tyyppejä ei
määritellä, mutta vaikuttaisi siltä, ettei niillä tarkoiteta 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan muiden säännösten alaan kuuluvia taloudelliseen etuun liittyvää kasvistoa ja eläimistöä. Kaikkein perustelluinta poikkeuksien soveltaminen on varmasti harvinaisten tai uhanalaisten lajien kantojen säilyttämisen yhteydessä, mutta se ei rajoitu ainoastaan tällaisiin lajeihin. Lisäksi ennen poikkeuksen soveltamista ei tässä tapauksessa näytä olevan
tarpeen osoittaa vakavan vahingon todennäköisyyttä.

On pidettävä merkityksellisenä komission ohjeistusta siitä, että suojeltavien eläinten tai kasvien tyyppejä ei erikseen määritellä, mutta kaikkein perustelluinta poikkeus on harvinaisten/uhanalaisten lajien osalta, jollaiseksi mm. peltopyy voidaan kiistatta osoittaa. Tärkeää on myös huomata, että poikkeusperuste ei edellytä edes vakavan vahingon todennäköisyyden osoittamista vaikkakin kanahaukan kanalinnuille aiheuttamat vahingot ovat kiistatta vakavia.
Lisäksi poikkeuksen tarvetta voidaan Euroopan komission näkemyksen mukaan tarkentaa seuraaviin kysymyksiin:

♦Onko kyseessä uhanalainen, harvinainen tai muu luonnonvarainen laji,
jonka suojelun tila on epäsuotuisa?
-Ei. Kanahaukka on koko maassa elinvoimainen ja sen suojelutaso on suotuisa. Kanahaukka ei kuulu lintudirektiivin 1 liitteen uhanalaisiin lintulajeihin tai lajeihin joiden suojeluun on kiinnitettävä eritystä huomiota. Lisäksi lakiehdotuksen esittämä, nuoriin lintuyksilöihin kohdistama pyynti ei tulisi miltään osin vaarantamaan kanahaukan suotuisaa suojelutasoa.

♦ Onko kyseessä olevan ”kasviston ja eläimistön” suojelun tila
huonompi kuin sen lajin, jota koskevaa poikkeusta haetaan?
-Kyllä. Esimerkkinä peltopyy joka on vaarassa hävitä Etelä-Suomesta. Kannan taso myös pohjanmaalla on muodostumassa kriittiseksi. Monin paikoin myös muiden kanalintujen kannat ovat epäsuotuisia ja on olennaista huomioida myös, että monet em. lintulajit kuuluvat lintudirektiivin 1 liitteeseen.


♦ Liittyykö asiaan muita merkittäviä biologiseen monimuotoisuuteen
liittyviä näkökohtia?
-Kyllä. Kanalintukantojen säilyminen myös tulevaisuudessa lintudirektiivin 2 artiklan edellyttämällä tasolla. Yhteisöjen tuomioistuimien tuomiot osoittavat, että 2 artiklalla on merkityksellistä painoarvoa tarkasteltaessa direktiivin muiden säädösten tulkintaa. Em. perusteella 2 artikla tukee omalta osaltaan kanahaukkaa koskevaa lakiehdotusta.

♦ Onko saatavilla kunnollisia tieteellisiä todisteita pitkän aikavälin
vaikutuksista kyseessä olevaan kantaan / kyseessä oleviin kantoihin?
-Kyllä, faktaperusteista tietoa esim. kanahaukasta lakiehdotuksen perusteluiden kohdissa 2.0 ja 2.1 sekä kanahaukkojen aiheuttamista vahingoista perusteluissa 2.2- 2.3.3.

♦ Onko niin, ettei ”muuta tyydyttäviä ratkaisuja” ole, jolloin kannan
sääntely on välttämätöntä ”ekologisen vahingon” tehokkaaksi
vähentämiseksi tai estämiseksi?
-Muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole.

4.3.2 Ympäristö ja oikeusviranomaisten tulkinta:
Viitaten kohdassa 4.2.1 esitettyyn ennakkotapaukseen, KHO:n tulkinta koskien poikkeusperustetta eläimistön suojelemiseksi on täysin omintakeinen. KHO lausuu, että peltopyyt lintulajina ovat osa eläimistöä. Hävitettäväksi aiotut linnut (kanahaukat) eivät ole kuitenkaan uhka peltopyylle lintulajina. Hakemuksessa tarkoitettuja lintuja ei siten ole tarvetta hävittää eläimistön suojelemiseksi.
Toisaalta KHO teki 04.02.2014 asian kannalta merkittävän ratkaisun, jossa todetaan mm. selkeästi, että rauhoittamattomien lintujen (kuten varis ja harmaalokki) rauhoitusajoista voidaan poiketa eläimistön suojelemisperusteella. Tapauksessa KHO viittaa metsästyslain 41b §:n, jonka kohdat 1, 2, 3, ja 4 ovat täysin identtiset lintudirektiivin 9 artiklan 1 a alakohdan perusteiden kanssa. 41b §:n 4 kohta koskee juuri kasviston ja eläimistön suojelemisperustetta.
KHO:n edellä mainitut ratkaisut ovat selkeässä ristiriidassa toistensa kanssa. Kysymys ei ole siitä, onko poikkeusluvan kohde kokonaan rauhoitettu tai ei, vaan asia kiteytyy juridisesti siihen, miten eläimistön suojelemisperustetta tulkitaan.
Poikkeuslupien myöntämisen kannalta on siis olennaista, tuleeko vahinkoa aiheuttavan lajin uhata riistanhoidon kohteita kokonaisuudessaan lintulajina vai riittääkö, että uhka kohdistuu paikalliseen lintukantaan, kuten KHO linjaa jälkimmäisessä ratkaisussaan.
Vaikka varis ja harmaalokki ovat erityisen vahingollisia sorsille, ei ole relevanttia sanoa, että ne pystyisivät hävittämään sorsakannan sukupuuttoon. Jos KHO:n ratkaisua kanahaukkakysymykseen sovelletaan edellä esitettyyn esimerkkiin, ei varisten ja harmaalokkien hävittämistä voida perustella eläimistön suojelemisella.

4.3.3 Vaade pysyvästä ratkaisusta:
Niin ELY- keskus, Helsingin hallinto-oikeus, kuin KHO:n pitävät pysyvän ratkaisun saavuttamista eräänä tärkeimpänä perusteena poikkeusluvan myöntämiselle eläimistön suojelullisin perustein.
Missään lintudirektiivin poikkeusperusteita koskevissa tulkinnoissa ei kuitenkaan em. vaadetta esiinny. Lisäksi lakiehdotuksen perusteluiden kohdassa 4.2.1 esille tuotua ennakkotapausluonteista poikkeuslupaprosessia koskevissa valituksissa on useaan otteeseen tiedusteltu mihin direktiiviin, lakiin tai asetukseen pysyvän ratkaisun periaate sisältyy ja mitä sillä käytännössä tarkoitetaan. Niin ELY- keskus, kuin oikeustahotkin ovat turvautuneet olemaan lainkaan kommentoimatta em. tahojen kannalta kiusallista kysymystä.
On itsestään selvyys, että pysyvään ratkaisuun ei päästä poikkeusluvallisin keinoin. Käytännön tasolla vaade pysyvästä ratkaisusta estää ketään saamasta luonnonsuojelulain 49 §:n 3mom ja lintudirektiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohtien mahdollistamaa poikkeusta rauhoitettujen lintujen pyyntiin.
Toisaalta kerran, kun KHO joka on ylin kansallinen hallinnollisia asioita käsittelevä tuomioistuin on ennakkoluonteisessa ratkaisussaan esittänyt pysyvän ratkaisun sisällyttämistä poikkeuslupaperusteisiin puoltaa ratkaisu täysin ko. lakiehdotusta. Tämä siitä syystä, että pysyvä ratkaisu saavutetaan vain kanahaukan kokonaisrauhoituksen osittaisella purkamisella.

4.3.4 Yhteenveto:
Lakiehdotuksen perusteluiden kohdassa 4.0 tuodaan selkeästi esille tutkimuksiin pohjautuva tieto Suomalaisen kanahaukkakannan elinvoimaisuudesta ja suotuisan suojelutason vaateen täyttymisestä.
Kuten perusteiden kohdissa 4.1- 4.1.4 tuodaan perustellusti esille, riistanhoitajat eivät näe arvokkaiden kanalintukantojen hoidon suhteen mitään muuta tyydyttävää ratkaisua, kuin mahdollisuuden harventaa riistanhoitoalueille runsain mitoin hakeutuneiden nuorten kanahaukkojen määrää.
Suomi soveltaa perusteluiden kohdassa 4.2 esille tuodulla tavalla Euroopan komission lintudirektiiviä siten, että 9 artiklan mahdollistamista poikkeuksista vastaa/päättää paikallinen Elinkeino,- Liikenne, ja Ympäristökeskus. Monella ELY- keskusten ympäristöasioista vastaavilla virkamiehillä on selkeitä yhteyksiä/kuuluvat metsätykseen kielteisesti suhtautuviin lintujen/luonnonsuojelujärjestöihin. Em. syystä riistanhoitajilla on todellisiin faktoihin ja tapahtumiin liittyvät perustellut syyt kyseenalaistaa ELY- keskusten puolueettomuus.
Lakiehdotuksen perusteluiden kohdassa 4.2.1 tuodaan esiin selkeä juridinen ennakkotapaus viranomaisten ja oikeustahojen haluttomuudesta myöntää kokonaan rauhoitetuille linnuille pyyntilupia vaikka kaikki juridinen, direktiivipohjainen sekä riistanhoidollinen normisto/perusteet täyttyisivätkin. Nykyinen lintudirektiivin kansallinen sovellutus koskien poikkeuslupia on myös selkeästi liian byrokraattinen tilanteiden vaatimiin akuutteihin toimenpidetarpeisiin suhteutettuna, kuten perusteluiden kohdassa 4.2.2 mainitaan.
On myös huomioitava korkeimman hallito-oikeuden omien päätösten ristiriitaisuus poikkeuslupaperusteiden tulkinnassa mm. siitä mitä tarkoitetaan kasviston ja eläimistön suojelemisella. Em. lisäksi kohdissa 4.3-4.3.3 tuodaan esille Uudenmaan ELY- keskuksen vaade pysyvästä ratkaisusta. Koska myös Helsingin hallinto-oikeus ja KHO vahvistavat ratkaisuissaan sen, että poikkeuslupia voidaan myöntää vain tilanteisiin, joissa saavutetaan pysyvä ratkaisu, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että poikkeuslupia on myös jatkossa mahdotonta saada.
Vallitseva tilanne ja nykyinen lainkirjaimen tulkinta eivät vastaa yleistä oikeudenmukaisuudenperiaatetta. Lisäksi nykyinen tilanne, jossa suotuisan suojelutason kaikki kriteerit täyttävälle kanahaukalle ei ole mahdollista saada poikkeuslupia huonomman suojelutason lintulajien suojelemiseksi, ei myöskään vastaa Euroopan komission lintudirektiivin tarkoitusta.
Erityisesti painotettakoon, että Suomessa nykyisellään vallitseva ylisuojeleva kanahaukkapolitiikka on myös täysin ristiriidassa lintudirektiivin 13 artiklan “stand-still” lausekkeen kanssa. 13 artiklassa todetaan selkeästi, että: Tämän direktiivin mukaisesti toteutetut toimenpiteet eivät saa johtaa 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien nykyisen suojelutilanteen
huononemiseen.
Kaikkeen edellä mainittuun tukeutuen voidaan todeta, että ainoa tyydyttävä ja kestävän kehityksen sekä kanalintujen suotuisan suojelutason mukainen ratkaisu on kansallisen lainsäädännön muuttaminen kanahaukan kokonaisrauhoituksen osalta.

5.0 Yleisperusteinen poikkeus:
Lakiehdotuksen kantavana ajatuksena on lintudirektiivin 9 artiklan 1a neljännen alakohdan sekä 2 kohdan muotovaatimusten mukauttaminen sellaisinaan kansalliseen metsästyslakiin.
Suomen perustuslain 1 luvun 2 §:n 1mom ja 3 §:n 1 mom kohtiin viitaten, voidaan todeta eduskunnan käyttävän korkeinta lainsäädäntövaltaa ja olevan näin ylin lakeja säätävä taho.
Em. viitaten lakiehdotuksessa katsotaan, että eduskunta voi halutessaan säätää metsästyslain muutoksen/lisäyksen, joka perustuu lintudirektiivin 9 artiklan 1a neljännen alakohdan määrittelemään eläimistön suojelemisperusteeseen. Kyseessä olevalla säädöksellä mahdollistetaan yleisen luvan sisällyttäminen kansalliseen metsästyslakiin koskien poikkeusta kanahaukan kokonaisrauhoituksesta. Lakiin sisällytetään tarkkaan määritellyt henkilöt jotka tietyin ajallisin ja paikallisin olosuhtein, sekä muiden 9 artiklan 2 kohdan muotovaatimusten perustein ovat oikeutettuja nuorten kanahaukkojen pyyntiin.

5.1 Euroopan komission ohjeasiakirja:
Lakiehdotuksen pääajatuksen tueksi löytyy Euroopan komission lintudirektiiviä koskevan ohjeasiakirjan sivulla 70 oleva sovellus liittyen yleisille henkilöille myönnettäviin lupiin. Ohjeasiakirjassa todetaan mm., että 9 artiklan 2 kohdan sanamuoto ei näytä sulkevan pois yleisten poikkeuslupien myöntämistä 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella.
Em. viitaten on katsottava, että eduskunta voi sisällyttää metsästyslakiin eläimistön suojelemisperustein yleisen poikkeusluvan kanahaukan kokonaisrauhoituksesta sillä edellytyksellä, että 9 artiklan 2 kohdan muotovaatimukset täyttyvä.
Komission ohjeasiakirjasta löytyy em. kaltainen ennakkotapaus, jota on käsitelty asiassa 247/85 “komissio vastaan Belgia“. Vaikka komissio ei hyväksynyt Belgian perusteita, sovellutuksesta yleisille henkilöryhmille myönnettävistä, lain sisältämistä poikkeusluvista, ei hyväksymättä jättäminen perustunut siihen etteikö direktiiviä voisi em. tavalla tulkita. Päinvastoin asiasta todetaan, että Belgialla on periaatteessa mahdollista myöntää lupa poiketa 5, 6 ja 7 artiklan yleisestä suojelujärjestelmästä. Hyväksymättä jättämisessä yhteisöjen tuomioistuin arvosteli yleislupien perusteluiden puutetta ja sitä, että ne eivät täytä riittävällä tarkkuudella 9 artiklan 2 kohdan muotovaatimuksia.

5.2 Yhteenveto:
Lakiehdotuksessa katsotaan, että eduskunta voi sisällyttää metsästyslakiin eläimistön suojelemisperustein yleisen poikkeusluvan kanahaukan kokonaisrauhoituksesta sillä edellytyksellä, että 9 artiklan 2 kohdan muotovaatimukset täyttyvä.

6.0 Lakiehdotuksen säädöstekstin yksityiskohtaiset perustelut:
89§ 1mom
Poikkeus kanahaukan rauhoituksesta:
Koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, Suomen eduskunta voi säätää Euroopan komission lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan, neljännen poikkeusperusteen (- kasviston ja eläimistön suojelemiseksi) kanahaukan osalta suoraan metsästyslain 11 luvun 89 §:si.

6.1 Lintulaji ja pyyntiaika:
Samaisessa 89§ 1mom säädetään tarkasti poikkeuksen kohteena olevasta lintulajista 9 artiklan 2 kohdan vaateiden mukaisesti (- lajit joita poikkeukset koskevat). Lisäksi pyynti sallitaan vain nuorten kanahaukkojen osalta, joilla ei ole merkitystä kannan elinvoimaisuuden suhteen. Samaisessa momentissa säädetään myös 2 kohdan 3 muotovaateen mukaisesti ajallisista oloista, joissa poikkeus myönnetään.
Riistanhoidolliseti pyyntiajat on sijoitettu ajankohtiin, jolloin nuoret kanahaukat liikkuvat erityisen aktiivisesti etsiessään uusia reviireitä.
Maaliskuun pyynnin päätarkoituksena on suojata kanalintujen soitimen onnistuminen, kun taas syyskuisessa pyynnissä pyritään vähentämään riistanhoitoalueen syksy ja varsinkin talviaikaista nuorten kanahaukkojen määrää.

6.2 Pyyntiin oikeutetun henkilön ja paikallisten olosuhteiden määritelmä:
Jotta nuorten kanahaukkojen pyynti kohdistuu vain ja ainoastaan alueille joilla pyyntiin on erityisperusteet, säädetään 89§:n 1mom, että pyyntilupaan oikeutetaan henkilö joka:
- omaa voimassa olevan metsästyskortin
- harjoittaa pyyntialueella laajamittaista jonkin pelto ja/tai metsäkanalinnun kannan hoitoon tähtäävää riistanhoitoa
Em. säätäessään eduskunta korkeimpana lainsäädännöllisenä instanssina toimii 9 artiklan 2 kohdan 3 muotovaatimuksen edellyttämän paikallisten olosuhteiden määrittelijänä sekä 4 vaatimuksen viranomaisena, joka päättää kuka saa pyyntiä suorittaa.

6.3 Laajamittaisen kannanhoidon määritelmä:
Sen lisäksi, että 89 §:n 2mom a) ja b) kohtien erityisen tarkalla määritelmällä täytetään 9 artiklan 2 kohdan 3 ja 4 muotovaatimuksen vaateet pyyntiin oikeutetusta henkilöstä ja paikallisista olosuhteista, lakiehdotuksessa halutaan rajata pyyntioikeus koskemaan vain pientä määrää riistanhoitajia, jotka todella käyttävät huomattavasti aikaa ja varallisuuttaan kanalintujen kannanhoitoon.
Lisäksi kvalifioimalla säädöstekstiin tarkasti termin laajamittainen kannanhoito poistuu asiakokonaisuudesta kaikenlainen mahdollinen spekulaatio.

6.4 Nuoren kanahaukan määritelmä:
89a §:n 1mom määritellään kiistattomasti nuoren kanahaukan tuntomerkistö. Lisäksi em. pykälä tarkentaa vielä 9 artiklan 2 kohdan 1 muotovaatimusta lajeista, joita poikkeukset koskevat.

6.5 Sallitut pyyntimenetelmät:
89b §:n 1, 2, 3 ja 4mom säädetään tarkasti pyynnissä sallituista pyyntivälineistä, niiden rakenteesta ja tarkastusväleistä. Em. säädöstekstillä toteutetaan 9 artiklan 2 kohdan 2 muotovaatimus kokonaisuudessaan (- pyydystämistä tai tappamista varten hyväksytyt välineet, laitteet ja menetelmät).
Vaikka Suomalaisten riistanhoitajien lajituntemus on kiistaton, lakiehdotuksessa rajataan pyynti vain elävänä pyydystäviin häkkeihin ja niihin rinnastettaviin pyyntilaitteisiin. Tällä toteutetään lintudirektiivin vaade siitä, että pyydettävää lintulajia ei sekoiteta muihin lajeihin. Esimerkiksi kaukana tai peitteisessä ympäristössä lentävä kanahaukka on mahdollista sekoittaa varpushaukkaan. Näin ollen em. poistetaan 2 kohdan 3 muotovaatimuksissa mainitsemat vaaratekijä. Toisin sanoen, koska pyynti tapahtuu pelkästään elävänä pyytävillä häkeillä lajista erehtymisen vaaraa ei ole. Lisäksi, koska pyynti kohdistuu pelkästään nuoriin kanahaukkoihin, pyynti ei millään muotoa aiheuta vaaraa kanahaukkakannan suotuisan suojelutason alenemisesta.
Lisäksi 2 kohdan 5 muotovaatimus koskien suoritettavia tarkastuksia helpottuu huomattavasti. Kiinteillä pyyntilaitteilla tapahtuvaa pyyntiä on huomattavasti helpompi valvoa metsästysviranomaisten toimesta, kuin esimerkiksi pyyntiä joka tapahtuisi ampumalla.

6.6 Pyynti-ilmoitus:
89c §:n tarkoituksena on parantaa metsästys ja riistanhoitoviranomaisten mahdollisuuksia valvoa kanahaukkapyyntiä ja näin täydentää 9 artiklan 2 kohdan 5 muotovaatimuksen toteutumista.
Paikallinen riistakeskus ei hyväksy tai hylkää pyynti-ilmoitusta. Riistakeskusen aluetoimisto vastaanottaa ilmoituksen ja määrittelee sekä lähettää ilmoituksen tekijälle pyyntilaitteissa käytettävät tunnistekoodit.
Pyynti-ilmoitus sisältää myös pyyntialueen kartan, jossa on merkittynä pyynnissä käytettävien pyyntilaitteiden tarkka sijainti.
Pyynti-ilmoituksen tekijä/allekirjoittaja vakuuttaa antamansa tiedot oikeiksi.

6.7 Pyyntiraportti:
89d §:n määrittelemä, pyynnistävastaavan henkilön ajantasaisena ylläpitämä pyyntiraportti helpottaa metsästys/riistahoitoviranomaisten suorittamaa valvontaa. Ajantasainen pyyntiraportti on pyydettäessä esitettävä tarkastusta suorittavalle viranomaiselle.
Kunkin pyyntikauden päättyessä paikalliselle riistakeskusken aluetoimistolle lähetettävä allekirjoitettu pyyntiraportti mahdollistaa lintudirektiivin 9 artiklan 3 kohdan edellyttämän komissiolle suunnatun vuotuisen valtiollisen raportin laatimisen. Riistakeskus ylimpänä metsästysviranomaisena vastaa em. raportin kokoamisesta ja toimittamisesta komissiolle lähettävälle taholle.
Koska nuorten kanahaukkojen pyynnin ohessa pyyntilaitteisiin jää myös vanhoja kanahaukkoja sekä muita haukkalajeja, pyyntiraportin tarkat kirjaukset antavat tärkeää tietoa, jota pystytään käyttämään kanahaukkoihin sekä muihin haukkalajeihin liittyvissä tutkimuksissa. Em. osin riistakeskus laatii pyyntiraporteista koosteen vuosittain luonnontietteelliselle museolle.

6.8 Pyynnin valvonta:
89e § antaa riistakeskukselle Suomen ylimpänä metsästys ja riistanhoitoviranomaisena oikeuden suorittaa pyyntikauden aikana pyyntiin liittyvää valvontaa ja tarkastuskäyntejä.










Helsingissä 06.02.2015 Arno Westerholm
Luutnantti
Riistanhoitaja, metsästäjä

Aloitteen taloudellinen tuki

Ei ole

Kannatusilmoitusten keräystavat

  • Kansalaisaloite.fi
  • Paperilomakkeet

Tähän mennessä muualla kerättyjen kannatusilmoitusten yhteismäärä

Kerääjän ilmoittama arvio: 606 kpl


Vastuuhenkilöt

Vireillepanijat

Arno Lennart Westerholm


Edustajat

Arno Lennart Westerholm


Varaedustajat

Antti Ilmari Eklund